Kolmen kuukauden sekameteliraportti :)

Moikka!

Uskomatonta, mutta tämän viikon tiistaina tuli komennustamme kolme kuukautta täyteen! Mihin tämä aika oikein menee? Kuka aikani käyttää? Uskomatonta!

Näihin kolmeen kuukauteen on ehtinyt mahtua jo paljon äksöniä, uusia ystäviä, kommelluksia, hermojen menettämisiä, naurunhekotuksia, öllöttelyjä, lukemista, uuden opettelua ja vaikka mitä. Kaikkea tuota pitää ilman muuta luonnehtia yhdellä sanalla, ja se on, arvaattekin varmasti, E L Ä M Ä. Elämäähän tämä kaikki on, ja kaikkea siihen mahtuukin. Meidän elämämme on nyt täällä, ja perusasiat ovat samalla lailla kuin Suomessakin: saamme olla perheenä yhdessä, touhuamme kaikkea mukavaa, juttelemme ja jaamme asioita, pidämme yhtä ja puramme energiaa eli teemme paljon samaa kuin aina ennenkin. Tässä kaikessa on mukana malesialainen mausteseos, joka antaa tuttuihin juttuihin kivan säväyksen :). Lisäksi olemme saaneet (ja saamme varmasti jatkossakin) hämmästellä eri kummallisuuksia, jotka ovat niin eri tavalla täällä kuin kotimaassa. Niinhän sen kuuluu toki ollakin!

Ystävämme totesi hauskasti edellisen pankkikirjoituksen jälkeen, että minulla oli Malaysian moment. Voisin laajentaa momentin Hong Kongin reissussa kokemani jälkeen, että se voi olla myös Asian moment :). Monenlaista nimittäin tuli sielläkin vastaan :D! Paikallinen luottokorttimme ei toiminut Disneylandin pääsylippuluukulla, mutta suomalainen toimi. Ystävämme suomalainen luottokortti ei toiminut Disneylandin myymälässä, mutta minun paikallinen korttini toimi :D. Hong Kong on itse asiassa sen verran pieni paikka, että vaikka vaihtaa kesken illan toiseen ravintolaan toiselle puolelle kaupunkia, kohtaa esiintymässä saman bändin, joka oli lavalla siellä, mistä juuri lähdettiin. Jotta pääsee kokeilemaan luistelua, jokainen luistelija tarvitsee oman Octobus-kortin (sillä voi maksaa esim. pysäköintejä ja julkisten kulkuvälineiden matkoja). Tällä kortilla maksetaan luistimien vuokra sekä jäävuoro, mutta sillä ei voi samassa paikassa maksaa pingviiniä (aputuki esim. aloittelijoille)... Pingviini pitää maksaa rahalla :D. Niinpä niin, se on sitä Asian momenttia :). Kävimme myös veneilemässä ja katselemassa vaaleanpunaisia delfiinejä sekä tietysti hämmästelemässä maisemia Peakilta. Upeaa kerrassaan! Kiitos kiitos kiitos kiitos, P, M, S, ja A, että jaksoitte meitä ja saimme luonanne olla! Kyllä se lammasrintaluu maistui myös hyvältä ;).

Olemme saaneet myös kunnian osallistua kiinalaisiin häihin. En ole koskaan ollut juhlissa, joissa olisi vieraita noin 600. T:n kollega meni tosiaan naimisiin ja kutsui kohteliaasti myös meidän perheemme vieraaksi. Itse vihkitilaisuus oli ollut pari viikkoa ennen juhlaa, joten juhlavastaanotto todellakin painottui juhlimiseen. Ruokalajeja riitti sen kahdeksaa sorttia (tosin kaikki lajit eivät meidän nirsojen suomalaisten mieleen olleet :D) sekä viinit, viskit ja teet virtasivat jopa suomalaisesta näkökulmasta katsottuna melkoista vauhtia. Hääparin elämästä katselimme monia kuvasarjoja ja nautimme myös elävästä musiikista. Hienot olivat juhlat, ja uskon, että saimme huudettua nuorelle parille onnea oikein kunnolla. "Yam seng" (kippis) todella raikui useaan kertaan. Ensin koko hääväki huusi (todella huudetaan niin lujaa ja niin pitkään kuin pystytään) yam seng kolme kertaa ja sitten hääpari kiersi jokaisessa pöydässä skoolaamassa ja huutamassa yhdessä vieraiden kanssa. Mitä lujempaa yam seng kuuluu ja mitä pitempään se kestää, sitä enemmän se tuo onnea :). Saimme siis huutaa kurkku suorana!

Ensimmäiset Suomen vieraatkin ovat jo käyneet, ja juttua, touhua, porinaa ja naurua riitti niin maan vimmatusti, ettei sitä olisi malttanut lopettaa lainkaan! Ihanaa, että tulitte! Haikeaa oli teidät päästää pois. Jäähyväisten jättäminen vei kyllä hiljaiseksi, kun konkretisoitui se, että ME todellakin JÄÄMME tänne ja te lähdette... Kun lähes tulkoon tuohon samaan hetkeen saimme kuulla toisia ystäviämme kohdanneesta surusta (Voimia, rakkaat ystävät!), tuntui, ettei tässä ole mitään järkeä :(. Täällä sitä ollaan, kun rakkaat ovat kaukana... Vaikka ikävöintiä tulee aika ajoin varmasti uudestaankin eikä surua pysty ohittamaan, kyllä tämä tästä tokenee. Iloisempaan suuntaan mennään :). Niin sen täytyy olla.

Iloisempaa mieltä saa ainakin siten, että suunnittelee tulevaa. Tulevana viikonloppuna juhlimme isänpäivää karting-ajojen merkeissä. Siellä saavat isukit sekä äiskät ja lapsetkin kokeilla nopeuttaan autojen rateissa. Saas nähdä, miten pärjätään :). Taikashow-konserttia on tulossa myös sekä vierailua Lumut-nimiseen kaupunkiin. Joulukuun alussa suuntaamme Langkawille elämämme ensimmäiselle rantalomalle. Sittenpä onkin jo kohta joulu ja nurkan takana uusi vuosi. Ei kyllä käy aika pitkäksi :).

Ai niin, kuulimme, että kaikki kommentit teksteihin eivät näy. Olemme yrittäneet selvittää syytä, mutta mitään järkevää selitystä ei ole. Mitään esteitä mielestämme ei blogin asetuksissa ole päällä - tarkistettu on. Ehkä se on sitten sitä Malaysian moment - tai Asian moment -kamaa taas kerran... Kommentoikaa ihmeessä edelleen, sillä on mukavaa kuulla myös lukijoillemme heränneitä ajatuksia :).

-E