Sininen ja valkoinen

"Kotimaa kun taakse jäi, mietin hiljaa mielessäin,
mitä siitä kertoisin, kysyjille vastaisin.
Kertoisinko köyhyyden, laudat eessä ovien?
Tai sen kaiken rikkauden? Kunnes tiesin vastauksen.

Sininen on taivas, siniset on silmänsä sen.
Siniset on järvet, sinisyyttä heijastaen.
Valkoinen on hanki, valkoiset on yöt kesien.
Valkoiset on pilvet, lampaat nuo taivaan sinisen.

Juuret kasvoi maahan sen, kylmän sekä routaisen.
Lämmön tunsin kuitenkin, lujuudessa graniitin.
Hiljaa kuusten kuiske soi, terveisensä tuuli toi.
Sininen ja valkoinen, värit ovat vapauden.

Sininen on taivas, siniset on silmänsä sen.
Siniset on järvet, sinisyyttä heijastaen.
Valkoinen on hanki, valkoiset on yöt kesien.
Valkoiset on pilvet, lampaat nuo taivaan sinisen."

Kiitos, Jukka Kuoppamäki! Jotenkin olen aina pitänyt kyseisestä laulusta. Onhan se äärettömän melankolinen, mutta kaikessa sen runsaudessaan myös äärettömän koskettava...

Tämäkö se on, mitä minäkin tulen Suomesta maailmalla kertomaan? Onko tässä laulussa kiteytettynä kaikki se, mitä me täällä Pohjolassa, Kalevalan kankahilla olemme? Mikä se on se suomalaisuus? Mikä? Riittääkö maatamme ja meitä kuvaamaan kesän yöttömät yöt sinisine kuulaine taivaineen sekä talven valkoisena hohtavat hanget paukkuvine pakkasineen?

Ehkä se riittää (jonkun toisen mielestä varmaan ei, mutta siitäpä en nyt välitä), sillä minusta tämä kaikki kuvaa osuvasti myös sitä rikkautta, sitä, mistä saamme oikeasti olla kiitollisia. Voisinhan minäkin lisätä ja kertoa kaikkea ikävää tästä Murheellisten laulujen maasta, mutta onko se oikeasti sen väärtiä? Kuinka vahvasti me suomalaiset itse viemme maailmalle kuvaa alakuloisesta ja puolet petäjäistä syövästä kansasta, joka ajaa itsensä vähitellen Turmiolan Tommin tielle omalla jääräpäisyydellään sekä liiallisella alkoholin käyttämisellään? En tarkoita toitottaa mitään positiivisuusjuttuja, en todellakaan. Minä olen vain pohdiskelevalla tuulella ja heittelen ilmaan näkökulmia, joita mieleeni hyppelee :).

Voisimmeko me oikeasti vain kertoa luontomme hienot vivahteet, kutsua maailmaa tänne niitä äimistelemään ja antaa toisten tehdä omat tulkintansa siitä, millaisia me kansana olemme, ilman että olemme itse heti alleviivaamassa luonteenpiirteitämme ja käyttäytymismallejamme? Voisimmeko itse antaa mahdollisuuden mielikuvien muutokseen, ilman että meidän on itse niitettävä etunenässä sitä viljaa, jonka itse olemme kylväneet? Totta kai meidän pitää olla ylpeitä historiastamme ja korjata väärät uskomukset, mutta en täysin allekirjoita sitä, että Suomi ja me suomalaiset oikeasti olisimme niin negatiivisia kuin "maailmalta kuuluu". Juu, kyllä minä tiedän ja muistan, että paljon on semmoista, mitä ei välttämättä tahtoisi ensimmäisenä maailmalle kuuluvan, mutta paljoon me voimme myös omalla uskomuksellamme vaikuttaa. Jos uskomme ja sanomme olevamme jonkinlaisia (tarkoitan nyt niitä negatiivisuuden aaltoja), sellaisia piirteitähän meistä heti ensimmäisenä etsitään. Ja luonnollisesti tämä toimii myös toiseen suuntaan. Hyvä olisi tässäkin löytää se paljon kuulutettu kultainen keskitie :).

Nii'i, tämmöisiä aatoksia näin kesä- ja heinäkuun vaihtumisen kynnyksellä pulpahti mieleen :). Yöttömän yön juhlan viettämisellä on varmaankin tähän kaikkeen vaikutusta. Aivan upea oli sää, kirkas ja valoisa yö ja onnellinen mieli siitä, että sai sen kaiken kokea. Tuttuja tavattiin ja - selvähän se - eniten maailmalla tunnettua suomalaisuutta alleviivattiin, mutta meillä EI ollut ikävää, ei ollut negatiivista, vaan iloa elämästä, joka meille on suotu, ja iloa läheisistämme, joita varmasti ikävöimme tulevien kuukausien aikana.

Niin... Nyt ehkä olisi aika jo käpertyä peiton alle :). Täältä kuuluu taas jossain välissä :).

-E

P.S. Aamukampa on aloitettu :).

Päivät kuluu...

...Ei hukkaan niin kuin laulussa, mutta ne vain häviää. Tuntuu, että tehtävää olisi NIIN paljon vielä ennen lähtöä, mutta toisaalla olo on yhtä odottelua. Byrokratian kanssa väännöt on tehty pitkälti tai se on tämän hetkinen uskomus vastoin parempaa tietoa. Vierailut ja tapaamiset jotka haluaa tehdä, on suunniteltu/ajoitettu. Niihin kuuluu siskon pojan ristiäiset!!! Läksiäisjuhlat on nyt harkinnassa, no eiköhän nekin tule järjestettyä, mutta ilmoittelemme kyllä jos ne sitten tulee! Olo siis semmonen, että millehän sitä alkasi.

-T

Ramppikuumetta

No niin! Tänä aamuna se iski - ihan järkyttävä ramppikuume... Mistä se just nyt tuli? Ei harmainta haisuakaan :). APUVA!

Olen aina hyvä neuvomaan muita, että esimerkiksi hengitä syvään, ota rauhallisesti ja kyllä kaikki järjestyy, mutta itte oon sitten tosi huono noudattamaan niitä samoja neuvoja :). Toisaalta tällainen toiminta on vissiin aika tavallista! Siis se, ettei osaa omia neuvojaan noudattaa. Lupaan, että yritän vahvasti!

Asioiden etenemisrintamallakin tapahtuu, mikä varmaan on yksi ramppikuumeen aiheuttaja kaikkine konkretisoituneine tapahtumineen. Tulevan asuntomme remontti on alkanut - hyvä niin! On sentään mahdollista, että se ehtii valmistuakin ennen saapumistamme. Kulunut viikko on myös ollut yhtä byrokratian kanssa painimista. Siitä voisi kirjoittaa loputtomiin, mutta mainittakoon muun muassa nämä: poitsu tarvitsi oman virkatodistuksen, joten olimmepa sitten kolmatta kertaa yhteydessä kirkkoherranvirastoon. Virkatodistukset, passikopiot jne. on sitten todistettu virallisiksi notaarilla, ulkoasiainministeriössä sekä Malesian suurlähetystössä (ja tässä järjestyksessä). Meidän EI sentään tarvinnut itse matkustaa Helsinkiin ko. paikkoihin... Nyt on sitten leimoja papereissa niin että tuntuu! Ja ovat virallisia :D.

Päivämäärien kanssa on luonnollisesti myös oltava tarkkana. Viranomaisethan eivät voi soittaa ja kysyä, olisiko päivämäärässä mahdollisesti tullut virhe, vaan postittavat pokkana uudet kaavakkeet kysymättä mitään. "Teidän on haettava päätöstä eri kaavakkeella, koska ulkomailla oleskelunne kestää yli vuoden (1 päivä)." Juu oma mokahan se oli, mutta onko niin vaikeaa kysyä? Uudet paperit on nyt jätetty. Päivämäärä vaihdettiin ja päätöstä haettiin tismalleen samalla kaavakkeella kuin aikaisemmin. Kuulostellaan nyt, mitä tapahtuu :).

Aamukampa on vielä aloittamatta, mutta ehkä nyt olisi jo aika. Vähhiin käy joka tapauksessa...

-E

Visiitti KL:ssä

Kävin pikavisiitillä tulevassa kotikaupungissa ja nyt paluun jälkeen kun on vuorokauden haudutellut innostus lähtöämme kohtaan lisääntyy. Näin ei ollut kun kävin katsomassa tulevaa kotiamme paikanpäällä. Se enemmänkin teki olon hämmentyneeksi. Ajatus oli, että hetkinen eihän se näin ollut tämä visio, mikä minulla oli muodostunut aiemmin kun vierailimme ystäviemme luona KL:ssä. Taloyhtiö on sama jne. mutta silti pienet erot "sotkivat" kuvaa siitä mitä oli ajatellut/kuvitellut.

Kuva alkoi tulla ehjemmäksi jo siinä vaiheessa, kun tulevan kodin katsomisesta oli mennyt vuorokausi ja kävin tutustumassa taloyhtiön kuntosaliin käytännössä ilman "ohjaavaa kättä" ;). Tänään kävin reittiä kotoa työpaikalla mielessäni läpi, kun tarkistin GoogleMapsista (ilmainen mainos) niin olin muistanut sen oikein!!! Nooh, olenhan perinyt isäni suuntavaiston... Kiitos kuitenkin sinne minne se kuuluu, eli isälle ja ystävälle joka sen reitin alunperin näytti.

Autolla ajamista en vielä testannut yllytyksistä huolimatta, tosin oisinkohan ollut ajokunnossakaan muutoin kuin työpäivän päätteeksi ;D

Jokohan pitäisi aamukampa aloittaa....

-T

Huoh...

Nyt on tylsää! Tylsäätylsäätylsää! Tällä hetkellä ei voi oikeastaan muuta kuin odottaa, ja siksipä se tietysti tuntuukin, ettei aika kulu. (Onhan tässä toki paljon vielä tekemistä, joten en saisi olla kärsimätön, mutta ku! Mutta ku!) Haluaisin jo kovasti järkkäillä asioita siellä perillä ja nähdä, miten elämä alkaa rullata. Kärsivällisyys ei ole hyveeni - tiedän.

Todellakin tämä on sellainen välivaihe. En osaa vielä ajatella olevani kesälomalla, JOS joku opiskelija vielä sattuisi näin kesäaikaan palauttamaan kurssityönsä (myöhässä tietenkin). Toisaalta se ei ole minun vikani, jos en voi suorituksia enää arvioida, koska ei kukaan voi olettaa minun päivittäin seuraavan työmeilejä tai juoksevan paikan päällä kattomassa lokerikkoon, vaikka soppari onkin heinäkuun loppuun. Niin kerta! Minullakin on tietty työaika kaikesta huolimatta :). Miten tämä nyt sitten liittyy muuttoon? Hyvä kysymys :). Koen sen siten, etten tavallaan päästä itteäni rauhoittumaan töistä ja lepäämään ennen lähtöä. Saissemainen tila - voin kertoa! Nooh, jospa se tästä suttaantuisi :).

Tänään sentään tulivat uudet virkatodistukset. Jee! Nyt ne eivät enää ehdi vanheta. Positiivista siis!

-E

Järjestelyjä

Helou!

Yllätys yllätys, että viime päiviin on mahtunut paljon järjestelyjä. On tilattu virkatodistukset (siis uudestaan :D), opeteltu tulevaa osoitetta, yritetty kaupata autoa, ilmoitettu P:n hoitoon, ettei hän enää kesäloman jälkeen palaa, pyydetty laskuja ennakkoon (jee jee :D) - pitäähän nekin muistaa huolehtia - ja mikä tietty ehkä oleellista myös: varattu lennot! Työhuoneenikin alkaa olla aika kolkon tyhjä. Tietsikka hurisee välillä hauskoja formulaääniä, P:n kukkapiirustus tervehtii iloisine väreineen vielä seinällä ja pöytälaatikot odottavat tyhjentämistä. Sittenpä se alkaa olla siinä. Outoa...

Voi kiesus! Oon mä kyllä kuitenkin onnellinen, niin supersuperonnellinen, vaikkakin tällä hetkellä tuntuu vähän juurettomalta, kuten ystäväni hyvin tunteeni sanoin ilmaisi :). Toisaalta olo on myös malttamaton, sillä järjestelyt ovat hyvällä mallilla ja tavallaan jo kovin odottaa, että pääsisi seuraavaan pisteeseen. Juurettomuutta onneksi vähän helpottaa se, että tosiaan tuleva asuntokin on jo tiedossa - oppisi vain ajattelemaan sen, että se on 16. kerroksessa! Hurjaa!!! Hyvä, että oon edes aikasemmin nähnyt niin korkeaa taloa livenä :). Tietysti nyt jo olen, mutta ei niitä Suomessa juuri ole. Montakohan kerrosta on korkeimmassa Suomessa sijaitsevassa asuintalossa? En tiedä.

No joo, pitäisi pikku hiljaa ottaa ja hilipaista asioille tuonne kaupungin suuntaan. Muistaisinpa vain, puuttuuko vielä jokin tärkeä järjestelyä vaativa asia... Vinkata saa!

-E