Ajatuksia kevään juhlan alla

Moikka

Se on pian pääsiäinen. Sekin jo! Ei tässä ehdi edes kissaa sanoa, kun päivät kuluvat - onneksi eivät kuitenkaan hukkaan :). Aina on joitakin puuhia ja juttuja, jotka humpsauttavat aamun iltaan ja sitten taas seuraavaan aamuun ja iltaan... Oho - taas meni viikko! Tämäkin viikko (edellisen blogikirjoituksen jälkeen) on kaikesta Suomi-ikävästä huolimatta mennyt nopeasti. Yksi nopeuttaja on tietysti tuleva pääsiäinen, joka lyhentää tätä sekä tulevaa viikkoa ja joka antaa meille tauon arkeen.

Vähän silti tuntuu, että pääsiäinen on jotenkin kaukana. Tokihan se tulee - tuossahan se on jo nurkan takana - mutta mikä minut saa tuntemaan, että sitä ei muka olisikaan? Turhaan minä kyselen, sillä tiedänhän minä syyn. Ei ole tullut laitettua pääsiäistä kotiin sitten yhtään. Ei yhtään. Ei edes sen vertaa, mitä tuli laitettua joulua. Ei ole ensimmäistäkään keltaista kukkaa, ei koristeltuja pajunkissoja eikä P:n tekemiä kartonkitipuja. Ei sitten mitään. En osaa ajatellakaan niitä tänne Malesian kotiin. Ehkä se johtuu osittain siitä, ettei pääsiäinen näy täällä oikein missään. Kaupoissa on hienoja suklaamunapaketteja ja -koreja, ja siinäpä oikeastaan onkin kaikki. Jos joulu näkyi koristeellisina ostoskeskuksien auloina, pääsiäistä pitää etsiä. Sanokaa Malesiaa tuntevat lukijat, jos olen kulkenut silmät kiinni :).

Meidän perheessämme pääsiäistä on odotettu aina: on paremmin aikaa tavata ystäviä, on aikaa vain olla, on aikaa ulkoilla keväisen lämpimässä auringossa... Niin joo, siis Suomessa näin - Malesiassa ei juuri tarvitse erikseen iloita lämpimästä auringosta :). Malesiassa aurinko on ja pysyy oli sitten kevät tai talvi, pääsiäinen tai joulu.

Voinkin oikeastaan sanoa, että pääsiäiseni kuuluu Suomeen, jossa saan seurata luonnon muuttumista ja heräämistä pitkän talven jälkeen. Siellä saan katsoa lumen sulamista ja räystäiltä tippuvan veden valumista. Minun pääsiäiseni on kevään juhlaa, ja se on varmasti myös yksi syy, ettei pääsiäinen tunnu Malesiassa pääsiäiseltä. Ei tunnu, koska täällä ei ole sitä kevättä, joka näkyisi ja tuntuisi luonnossa. Siksi en myöskään osaa pääsiäistä tänne laittaa enkä toisaalta oikein odottaakaan. Niin se on: minun pääsiäiseni on Suomessa. Vaikka se ei olekaan minulle niin uskonnollinen, se on hyvin perinteinen kaikkine pikku juttuineen ja ystäviemme tapaamisineen. En ole mikään mahdoton kodin koristelija, mutta laitan jotain pientä, joka tuo sen juhlan tunnun. Saatan repäistä ja kasvattaa rairuohoa, mutten sitäkään joka vuosi. Saatan kokeilla jotain uutta reseptiä, mutta raikasta rahkaa en jätä ruokapöydästä pois. Mämmiä en itse syö, mutta T:lle ja P:lle varataan yksi rasia. Siis Suomessa.

Totta kai jotkin pienet pääsiäiskoristeet ja tietyt ruuat tekisivät pääsiäistä myös tänne Malesiaan, jos niitä järjestäisi. Nyt tuntuu kuitenkin siltä, että näin on ihan hyvä. Haikeaa on tietysti olla kaukana läheisistämme, mutta eiköhän me tästäkin selvitä :). Tulimme hakemaan Malesiasta erilaisia kokemuksia, ja erilainen pääsiäinen on varmasti yksi niistä. Jotain samaa kuin Suomessa tulee Malesiassa vietetyssä pääsiäisessämme kuitenkin olemaan: suklaamunia syömme varmasti :). Syökää tekin!

Rauhaisaa pääsiäistä, rakkaat!

-E

Itku ja ikävä :(

Hei

Tämän tekstin voisin hyvin aloittaa seuraavilla Viikatteen sanoilla: "Tuulesta kuuluu, ei ole kaikki kohdallaan." Miksi kaikki ei ole kohdallaan? Siksi, että ystävien lähdön jättämät tunteet - ikävä ja tyhjyys - ovat kurjia. Vaikka kuinka tietää, että kohta tapaamme jälleen, ei se tieto heti auta. On niin ontto tunne, kun talo tyhjenee. Taas me jäämme tänne, kun toiset lähtevät. Ei sillä, etteikö ole mahtavaa myös rauhoittua oman perheen kesken, totta kai on, mutta nyt on myös haikeaa. Vähän liian haikeaa... Tosiasiahan on myös se, että paluumme Suomeen lähestyy, ja sekin aiheuttaa ristiriitaisia tunteita. Vaikka aikaa vielä onkin, paluuseen on vähemmän aikaa kuin siihen, mitä olemme täällä olleet. Paluuta ei halua vielä miettiä, mutta kuitenkin haluaa jo, ja kohta taas ei halua Suomeen. Mielialat vaihtelevat haikeuden keskellä todella voimakkaasti: Mekin haluamme jo takaisin! Eihän lähdetä vielä, sillä se ja sekin on vielä kokematta! Monenlaisia eiku-tunteita...

Eilen illalla oli kieltämättä vaikeaa. P sanoi monta kertaa, että lähden mukaan ja että ikävä tulee. Erityisesti viimeisen kuukauden aikana P on alkanut näyttää tunteitaan halaamalla muitakin (hän ei ole ollut mikään innokas halailija) kuin minua ja T:tä, ja kun seurasimme hänen roikkumistaan A:n, M:n, R:n ja V:n kaulassa, sydäntä raastoi ja lujasti. Yritäpä siinä sitten toista piristää, kun itsekin itkeä vollottaa :(.

Mutta ei se auta. Emme me halua loppuaikaa täällä viettää myöskään surkeilemalla. Häntä on nostettava pystyyn vaikka hakaneulalla, kuten olemme ystävämme P:n käyttämästä sanonnasta oppineet. Kunhan löydän hakaneulan, käytän sitä heti :).

Neuloja odotellessamme saamme kuitenkin muistella ystäviemme kanssa vietettyjä hienoja hetkiä, joihin kuului muun muassa naurua, naurua, naurua, takseja, pärinää, formuloita, kikatusta, ruokaa, juomaa, maisemia, sadetta, shoppailua, uintia, musiikkia, grillaamista sekä sitä, tätä ja tuota. Kiitos rakkaat ystävät, että kävitte! Siihen saakka, että taas tapaamme, pohjoista viljaa täällä taitetaan!

Viikonloppuja!

-E

Kommellusten kautta voittoon! Niin se on :)

Hei!

Joskus sattuu ja tapahtuu jopa muille kuin meille, joten tänään voisinkin kirjoittaa uskomattomista sattumista ystävillemme. On nimittäin tullut vastaan niin mahdottomasti taas kaikkea, ja jotenkin tuntuu, että se pitäisi jakaa teidän kanssanne :).

Edelliset vieraamme ovat turvallisesti paluumatkalla Suomeen, vaikka tänne tulossa ensin näytti, että he eivät pääse Oulua pitemmälle. Heidän lentovaraustaan ei ollut liputettu välille Oulu - Helsinki lainkaan, joten selvittelyssä meni tovi jos toinenkin. Ei siinä varmaankaan muuten mitään, mutta lentoyhtiön tietojen mukaan lippuja ei ollut myöskään maksettu, ja koneen lähtöön oli ollut enää puoli tuntia aikaa. Tiukat vaihtoajat eivät tietysti helpottaneet asiaa ollenkaan, mutta kaikki meni lopulta hyvin ja saimme vieraamme turvallisesti perille :).

Tuossakin tapahtumassa olisi toki ollut jo tarpeeksi, mutta eihän se siihen jäänyt. Lähtöpäivänä (torstaina) ystävämme huomasivat, että lentoliput olivatkin vasta seuraavalle päivälle (perjantai) ja että välin Helsinki - Oulu lennot olivat myös perjantaille (vuorokauden vaihtuminen lentomatkan aikana oli jäänyt huomaamatta). Todennäköisin syyllinen siihen on luonnollisesti lentoyhtiö ;) (ystävämme JT saa tällä kertaa armahduksen :D). Ehdimme viedä petivaatteetkin pesulaan, sillä meidän seuraavat vieraamme olivat tulossa heti lauantaina (siis tänään) :). Itse asiassa tämä pesulaepisodi on myös oma lukunsa: Kävin aikaisemmin viikolla kysymässä, montako päivää pitää varata neljään peittoon ja petivaatteisiin. "Riittääkö, että tuon ne torstaina, jos tarvitsen niitä lauantaina?" "Riittää." Menin sitten torstaina viemään petivaatteet, mutta minulle sanottiin, että saan ne tiistaina. "Mitä?! Ei voi olla! Lupasitte, ja sitä paitsi kysyin sitä erikseen." "Hyvä on, lauantaina sitten." Tässä vaiheessa emme olleet vielä paluulentosekaannusta huomanneet :). Kun huomasimme sen, kipitin takaisin pesulaan toteamaan, että tepä olitte nopeita... Peitot olivat jo koneessa. Ymmärtäähän sen, sillä lauantai painoi päälle. "Tarvitsisin kuitenkin petivaatteet takaisin jo tänään, sillä vieraamme eivät lähdekään vielä tänään! Onnistuuko? Pahoittelen sekoilua :)". (Ajattelivat varmaan pesulassa, että hullu nainen :D.) Onnistuihan se lopulta, vaikka pesulan omistaja joutuikin toteamaan, ettei ehdi pyykkejämme silittämään. "Ei haittaa!!!" Kaikki siis tältä osin hyvin :). Kiitos mukavasta seurasta S, J, L ja J!

Seuraavat vieraamme ovat lentotietojen mukaan juuri laskeutuneet Kuala Lumpuriin! Uskotteko, että olen iloinen? Eilen (perjantai) nimittäin näytti siltä, että A, M, R ja V jäävät Ouluun. Aloimme jo miettiä, mikä ihme näissä Oulu - Kuala Lumpur -reissuissa nyt nahittaa :). Kun kuulimme, että lentokoneesta oli hajonnut moottori ja että kone oli joutunut palaamaan takaisin Oulunsalon kentälle, luulimme tietysti aluksi, että kyseessä oli aprillipila. No ei ollut, ei! Onneksi vaihtoaikaa oli Helsingin päässä enemmän kuin reilusti, ja loppumatka sai kuin saikin alkaa :). Matkalaukut oli saatu selvitettyä kuulemma perille asti jo Oulussa, mikä aiheuttaa minulle pientä skeptisyyttä sattuneesta syystä. Onhan tässä tapahtunut jo vaikka mitä...

Kohta pitäisi tulla viesti, että taksiin on päästy. Sitä odotellessani voisin paljastaa, että meiltä on viimeisen viikon aikana hajonnut muun muassa yksi ilmastointilaite ja imuri. Saas nähdä, mitä kaikkea vielä ehtiikään tapahtua, ennen kuin paluuhetkemme Suomeen on käsillä. En halua maalailla mitään. Ymmärtänette, miksi :).

Lauantai jatkuu ja vieraita odotellaan! Sydämellisesti tervetuloa rakkaat ystävämme A, M, R V! On teitä kuulkaa kovasti odotettu :). Mukavaa lauantaita kaikille ja palataan taas!

-E

P.S. Juuri tulleen tiedon mukaan matkalaukut ovat hukassa... Voi kiesus! Itkisinkö vai nauraisinko?

P.P.S. Meidän piti olla taloyhtiömme portilla vastassa, mutta emme olleet... Tekstiviestit tulivat myöhässä :D.