Hei
Tämä ei ole todellista, mutta silti on: blogikirjoittelu on täysin minimissään. Se on harmillista, sillä pidän kirjoittamisesta - todella.
Mustosten maailmassa tapahtuu, vaikka Mustoset eivät olekaan enää Malesiassa. Jotenkin tuntuu, ettei kirjoitettavaa ole, koska ei ole kaukana läheisistään. Ketä nyt kiinnostaisi tämä perustavallinen elämä, jossa ei ole mukana mitään sen kummempaa eksotiikkaa? Mitä kuuluu? -kysymykseen tulee vastattua hyvin tavallisesti, että ei mitään ihmeellistä, sitä samaa kuin ennenkin. Onko niin, ettei muka ole mitään kuulumisia, jos ei tapahdu jotain mullistavaa? Eikö se, että kaikki on hyvin ja elämä rullaa kaikkine rutiineineen, harrastuksineen, kotiaskareineen ja pikku hassutteluineen, ole kuulumisen arvoista? Onko niin, että kun kaikki on mallillaan, silloin on tylsää? Jotta olisi jotain kerrottavaa, pitäisi vähintään olla koipi poikki tai jotain muuta kauhisteltavaa ja voivoteltavaa tapahtunut. Minä en haluaisi allekirjoittaa tuota.
Niinpä niin. P aloitti koulun - hyvin on lähtenyt sujumaan. Hän jatkaa harrastuksissaan lätkän, uinnin ja sählyn parissa. Tänä talvena jalkapallo on talvikauden tauolla. Lisäväritystä P:n elämään tuo kasvanut lukuharrastus. Hänestä on tullut jo ihan taitava lukija, ja onkin ihastuttavaa seurata, kun hän nauraa käkättää kirjojen ja sarjakuvien parissa tai kun hän uppoutuu jonkin tieteellisemmän tekstin pariin (no ei tutkielmien :D) - olkoon esimerkkinä vaikkapa avaruudesta kertova kirja. T käy töissä ja välillä työmatkoilla. Kiina on kuulemma Kiina. Minä en ole sitä vielä nähnyt, joten haluan, että pääsemme P:n kanssa joskus mukaan työreissulle näkemään Kiinaa. Millaisen kuvan Kiina minulle antaa? Lisäksi T harrastaa "sitä samaa kuin ennenkin": käypi nostelemassa puntteja salilla ja välillä pinkomassa lenkkipolulla. Kesäisin hän sättii ruohonleikkuuta, mutta leikkaa ruohon kuitenkin kiltisti. Talvella osansa saa lumioiminen (E:n vahingossa keksimää sanastoa: luoda lunta = lumioida > lumioiminen), mutta sekin helpottaa, sillä hommasimme naapurin kanssa lumilingon. Mainitsemisen arvoisena pidän myös T:n toimintaa junnulätkän apuvalmennustehtävissä. Siitä hän nauttii, ja se myös näkyy hänestä. Ei ole kuulunut jupinoita, kun on lähdettävä hallille. Hyvä niin :).
Entä minä sitten? No sitä samaa tietysti. Työrintamalla ei mitään uutta. Taas on pätkä menossa, ja toivon jotain pysyvämpää löytyvän. Jaksan vielä uskoa, että hyvyyteni, pätevyyteni ja kokemukseni huomattaisiin. Myönnän tosin, että välillä usko on aika vähissä, mutta en ole luovuttanut. Tuskin luovutankaan. Ei se kuitenkaan olisi minunlaistani toimintaa. Kotonakin riittää tekemistä, jos "oikeita" töitä ei ole. Voin aina kohentaa ammattitaitoani lukemalla enemmän kirjallisuutta ja pätevöityä näin vielä enemmän. Minäkin harrastan "sitä samaa kuin ennenkin": combattia, salia ja lenkkipolkua. Sain muuten Vuoden kiekkoäiti -mitalin keväällä, joten ilmeisesti panokseni junnulätkän parissa on huomattu. Kannustan ja istun katsomossa aina kun vain on mahdollista. Mikäs sen mukavampaa!
Syksy tuo tullessaan taas monia asioita. Kiekkokausi alkaa Raksilassakin pyöriä ensi viikolla. Ystäviä kyläilee meillä, ja omissa suunnitelmissamme on mökkeillä ystävien kanssa. Niin ja se keikka, arvatkaapa! Billy Talent tulee Ouluun! Sinne menemme T:n kanssa - liput on jo. Heti piti ostaa!
Kovin mullistavaa tämä ei ole, mutta minusta nämä ovat kuulumisia. Kaikki on hyvin, ja jos se on jostakin liian tavallista tai tylsää, olkoon niin. Minusta tämä on ihanaa!
-E
Niinpä niin. P aloitti koulun - hyvin on lähtenyt sujumaan. Hän jatkaa harrastuksissaan lätkän, uinnin ja sählyn parissa. Tänä talvena jalkapallo on talvikauden tauolla. Lisäväritystä P:n elämään tuo kasvanut lukuharrastus. Hänestä on tullut jo ihan taitava lukija, ja onkin ihastuttavaa seurata, kun hän nauraa käkättää kirjojen ja sarjakuvien parissa tai kun hän uppoutuu jonkin tieteellisemmän tekstin pariin (no ei tutkielmien :D) - olkoon esimerkkinä vaikkapa avaruudesta kertova kirja. T käy töissä ja välillä työmatkoilla. Kiina on kuulemma Kiina. Minä en ole sitä vielä nähnyt, joten haluan, että pääsemme P:n kanssa joskus mukaan työreissulle näkemään Kiinaa. Millaisen kuvan Kiina minulle antaa? Lisäksi T harrastaa "sitä samaa kuin ennenkin": käypi nostelemassa puntteja salilla ja välillä pinkomassa lenkkipolulla. Kesäisin hän sättii ruohonleikkuuta, mutta leikkaa ruohon kuitenkin kiltisti. Talvella osansa saa lumioiminen (E:n vahingossa keksimää sanastoa: luoda lunta = lumioida > lumioiminen), mutta sekin helpottaa, sillä hommasimme naapurin kanssa lumilingon. Mainitsemisen arvoisena pidän myös T:n toimintaa junnulätkän apuvalmennustehtävissä. Siitä hän nauttii, ja se myös näkyy hänestä. Ei ole kuulunut jupinoita, kun on lähdettävä hallille. Hyvä niin :).
Entä minä sitten? No sitä samaa tietysti. Työrintamalla ei mitään uutta. Taas on pätkä menossa, ja toivon jotain pysyvämpää löytyvän. Jaksan vielä uskoa, että hyvyyteni, pätevyyteni ja kokemukseni huomattaisiin. Myönnän tosin, että välillä usko on aika vähissä, mutta en ole luovuttanut. Tuskin luovutankaan. Ei se kuitenkaan olisi minunlaistani toimintaa. Kotonakin riittää tekemistä, jos "oikeita" töitä ei ole. Voin aina kohentaa ammattitaitoani lukemalla enemmän kirjallisuutta ja pätevöityä näin vielä enemmän. Minäkin harrastan "sitä samaa kuin ennenkin": combattia, salia ja lenkkipolkua. Sain muuten Vuoden kiekkoäiti -mitalin keväällä, joten ilmeisesti panokseni junnulätkän parissa on huomattu. Kannustan ja istun katsomossa aina kun vain on mahdollista. Mikäs sen mukavampaa!
Syksy tuo tullessaan taas monia asioita. Kiekkokausi alkaa Raksilassakin pyöriä ensi viikolla. Ystäviä kyläilee meillä, ja omissa suunnitelmissamme on mökkeillä ystävien kanssa. Niin ja se keikka, arvatkaapa! Billy Talent tulee Ouluun! Sinne menemme T:n kanssa - liput on jo. Heti piti ostaa!
Kovin mullistavaa tämä ei ole, mutta minusta nämä ovat kuulumisia. Kaikki on hyvin, ja jos se on jostakin liian tavallista tai tylsää, olkoon niin. Minusta tämä on ihanaa!
-E
