Maistiaisia

Helou kaikki!

Mustoset ovat olleet Malesiassa jo puoli vuotta! Eihän uskoisi? Eilen illalla mietimme T:n kanssa, että blogikirjoittelu on ollut hieman "jäissä", vaikka jäätymisen vaara täällä onkin olematon :D. Tapahtumia, kommelluksia, sattumuksia ja seikkailuja on niin paljon, että kirjoittamisvaihtoehdot pursuavat yli äyräiden. Jotta saisimme blogimme yhtään lähemmäksi "reaaliaikaa", tarjoan teille tänään sekahedelmäsoppaa, jossa on sattumia laidasta laitaan. Toivottavasti maistuu!

Muistanette, että veljeni oli käymässä jokin aika sitten. Hänen kanssaan tuli koluttua tietysti eri nähtävyyksiä ja ostoskeskuksia, mutta kauppojen golf-osastot ja erilliset golf-liikkeet vetivät J:tä puoleensa kuin tehokkaimmat magneetit. J on aloittanut golfin harrastamisen vasta hiljattain, mutta on ihan hurahtanut siihen :D. "Voitaisko tuolla piipahtaa?" kuului kerran jos toisenkin. Melko pian J kuitenkin oppi, että Malesiassa ei noin vain PIIPAHDETA paikassa, josta juuri ajettiin ohi. Ensinnäkin pitää löytää reitti, josta paikkaan ajetaan (seuraavasta oikealle tai vasemmalle ja sitten takaisin ei yleensä toimi), ja sitten haetaan parkkipaikkaa, haetaan parkkipaikkaa, haetaan parkkipaikkaa...

Kerran lähdimme (miten ihmeessä J saikin minut puhuttua siihen?!) erästä kauppaa hakemaan, ja olin varautunut siihen navigaattorin kanssa, mutta löysimme itsemme ihan vain pikkuisen ohi kohteesta, jostakin takapihalta :D. Parkkipaikka löytyi, mutta hakemaamme rakennusta, jossa liike sijaitsee, ei näkynyt mailla eikä halmeilla. Tuuria meillä oli mukanamme sen verran, että kun lähdimme kävelemään sattumanvaraisesti johonkin suuntaan, kymmenisen minuuttia taivallettuamme osuimme oikeaan. Siinä vaiheessa minä olin jo kurkkua myöten täynnä koko golfia, joten tupisin J:lle: "Nyt kyllä varmasti ostat jotakin, koska tänne asti on tultu!" Myymälä oli jostain syystä melko tyhjä, mutta kuuliaisena veljenä J osti jonkin pyyhkeen, ettei ihan tyhjin käsin pitänyt paikalta poistua. Taisi hän ajatella ansaitsevansa "pyyhkeitä" ihan itse juoksutettuaan siskoaan golfin perässä taatusti riittämiin :). Terveisiä vain velipojalle!

Meillä kaikilla oli niin mukavaa! Kuva on kaksoistornien ostarilta.

Viikonloppuiltaisin(kin) ihmisiä on paljon liikkeellä kaksoistornien ympäristössä.

Minne tahansa Kuala Lumpurissa kääntääkään pään, näkee rakenteilla olevia kohteita.

J:n lähdettyä takaisin Suomeen meillä on ollut luonnollisesti hiljaisempaa. Emme me kuitenkaan toimettomina ole olleet. Sairastelu tietysti vei veronsa, mutta olemme muun muassa käyneet katsomassa maailman suurimpia lumpeita ja kiinalaisen uuden vuoden kunniaksi järjestettyä leijonatanssia, joka ei ollutkaan leijonatanssi. Esitys oli ilmeisesti peruttu, tai sitten me muistimme ajankohdan väärin. Se ei olisi uutta :). Onneksi P:n koululla järjestettiin tanssiesitys, josta saimme videokuvaa muistoksi.

Niin suuria!

Ei ollut leijonatanssia ei - oli musisointia :).

Tiedekeskus Petrosainsissa teimme tieteellisiä kokeita, ja siellä vierähtikin tässä eräänä viikonloppuna useampi tunti. Oli todella mielenkiintoista käydä katsomassa ja kokeilemassa kaikenlaisia vempaimia. Pääsimme esimerkiksi näkemään dinosauruksia, saimme käydä helikopterisimulaattorissa, saimme harjoitella formulakilpailujen lähtötilannetta (P oli loistava :D) ja pääsimme tutustumaan öljynporauslautan laitteisiin. Avaruusteknologiakin tuli tutummaksi, ja oli myös mielenkiintoista seurata tiede-esitystä. Tekemistä oli niin paljon, että lopussa jo hieman väsytti. Tyytyväisenä päätimme kierroksen pieneen 3D-esitykseen.

Pikku-Einstein

Siis miten päin ja montako meitä olikaan?

Iso on kita. Voi hurjaa!

Kukahan se siellä leijuu?

Onko se itte P?

Oli formulaa...

... ja jos jonkinlaista simulaattoria.

Nyt pitääkin puristaa rattia lujempaa!

Kaikkihan te tiedätte, että kun joskus sattuu ja tapahtuu, silloin myös sattuu ja tapahtuu. Usein tapahtumiin on tietysti ihan itse syypää, mutta asioita voi myös vierittää toisten niskoille. Viime aikoina on tullut hauskoja sekä vähemmän hauskoja tilanteita vastaan. Minä esimerkiksi olen kirjaimellisesti törmännyt toiseen henkilöön niin lujasti, että kummallakin pääsi itku - niin kipeästi päät kolahtivat yhteen. Minä katsoin vasemmalle tervehtiessäni vartijaa, ja toinen henkilö tuli samaan aikaan oikealta puoleltani aulasta ja katsoi oikealle. PAM! Silloin sattui, ihan oikeasti sattui. Olen myös vihjannut ystävilleni, että jos haluaa olla todella sädehtivä, aamu kannattaa aloittaa ketsuppinaamiolla. Olimme ravintolassa aamiaisella, kun ketsuppipullo päätti päästää ylimääräisiä paineita - suoraan päälleni. Vaikka sillä hetkellä ei juuri naurattanut, nyt jo naurattaa :).

Ystäviemme lastenhoitaja onnistui lukitsemaan itsensä ulos asunnosta, eikä hänellä tietysti ollut mukanaan kenkiä tai puhelintakaan. Vartijat levittelivät käsiään: "Emme voi auttaa." Taloyhtiön toimistossakin sanottiin, ettei heillä ole asuntoihin yleisavainta. Hetken oli tytöllä orpo olo. Joku seppä siellä kuitenkin sen verran töitä teki, että ovi saatiin auki - lukko ei ole enää entisellään, mutta ymmärtääkseni oven saa silti lukkoon. Kaikki on siltä osin siis kunnossa, kai...

Eräänä yönä gekko oli kakkinut pöydälle, ja seuraavan päivän iltana saimme väistellä ravintolan pöydän alla vilistävää torakkaa. Yllätykset eivät ole aina mukavia. Tänä aamuna kotipihamme eläintarha sai uuden tulokkaan, joka nimettiin tietysti Aamupythoniksi :D. Onneksi tilanne oli ohi, kun palasin aamuautoilultani.

Hyvää huomenta!

Monenlaista on siis tullut vastaan, mutta tuskin tapahtumat tähän päättyvät. Eilen itse asiassa varasimme vihdoin matkan Singaporeen, joten seuraavat viikot menevät sitä odotellessa. Laitan tähän loppuun vielä joitakin satunnaisia kuvia, joita on tullut räpsittyä ja joita voi ihastella seuraavaa tekstiä odotellessa.

Taivasloistoa olohuoneemme ikkunasta.

Kotitalomme (taempi) kadulta päin.

Usein olemme ohi kävelleet. Jostakin syystä kuppia ei ole tullut ostettua...

Vähitellen aurinko mailleen painuu.

Mukavaa viikkoa!

-E

P.S. Jostain syystä tämän kirjoituksen kuvia ei saa klikkaamalla isommaksi. Muissa teksteissä olevissa kuvissa klikkaaminen toimii. En tiedä, mikä on nyt syynä. Toivon, että ongelma on tilapäinen. Pahoittelen!

Vain kerran vuodessa?

Tervehdys!

Milloin viimeksi kuulit jonkun sanovan sinulle "rakas ystävä"? Toivottavasti siitä ei ole kenelläkään kovin kauan aikaa - toivottavasti ei ainakaan vuotta. Vaikka tänään, 14.2., vietetään "virallista" ystävänpäivää, tosiystävyys on ystävyyttä vuoden kaikkina muinakin päivinä (vaikkei ystävä tai ystävään olisikaan joka päivä yhteydessä). Pienillä ja tärkeillä sanoilla voimme vahvistaa ystävyyttämme aina, kun siltä tuntuu. Ei siihen tarvita erillisiä päiviä. Ei niin, mutta eipä siitä ole haittaakaan.

Minusta on hienoa, että ystäville on oma merkkipäivänsä kaikkien muiden juhlapäivien joukossa. Se ei tarkoita sitä, etteikö muistaisi ystävyyttä muina päivinä tai etteikö välittäisi esimerkiksi äideistä ja isistä koskaan muulloin kuin kerran vuodessa. Näihin merkkipäiviin liittyy paljon kaupallisuutta, joka tuntuu hyvin teennäiseltä ja joka pyrkii sumentamaan todellisen tarkoituksen. Onneksi kaupallisuuden voi halutessaan ohittaa. Ajatus ja aitous ovat tärkeintä. Kalenteriin merkitty päivä tarjoaa näinä oravanpyöräaikoina ainakin yhden päivän, jolloin voi luvan kanssa pysähtyä miettimään, mitä ystävät ja ystävyys merkitsevät tai millainen ystävä itse on.

Minä en ole aina hyvä ystävä. Minä en muista tai ehdi ottaa yhteyttä, vaikka haluaisinkin. Minä ajattelen kuitenkin ystäviäni paljon useammin kuin he ehkä uskovatkaan. Minä luotan ystävyyssuhteisiini. Luotan, että vaikka menisi useampikin tovi, juttumme jatkuu edellisestä kerrasta ilman sen kummempaa hössötystä. Minä olen myös vaativa ystävä, minkä läheisimmät ystäväni varmasti tietävät ja ovat saaneet tuntea. Onneksi minä kuitenkin olen niin hurmaava, että vaativat piirteeni jäävät enimmäkseen aurinkoisuuteni varjoon ;).

Erityisesti tänään (sattuneesta syystä) minulla on ikävä kaukana olevia ystäviäni. Voi että kun saisi vaihtaa kuulumisia kunnolla, naamasta naamaan, ilman pelkoa siitä, että kohta kuva häviää tai ääniyhteys katkeaa - tai pahimmassa tapauksessa molemmat. Vaikka nykytekniikka mahdollistaakin yhteydenpidon maailman laidalta toiselle, ei se silti ole sama asia. Me olemme täällä, te siellä ja välissä tuhannet kilometrit.

Tämä ystävänpäivä menee siis erilaisissa merkeissä kuin tavallisesti, mutta me pärjäämme ystävyyden voimalla! Samalla ystävyyden voimalla, mutta myös rakkauden ja yhteenkuuluvuuden voimalla, ovat pärjänneet vanhempanikin, jotka tänään viettävät 40-vuotishääpäiväänsä. Oikein onnellista rubiinihääpäivää, äiti ja isä :)! Oikein ihanaa päivää myös kaikille muille! Olette rakkaita!

-E

Mikä lie aasialainen, mutta kiusaa kuitenkin

Hei kaikille

Onpa hyvä olo (jeah right)... Pitkään meillä täällä menikin ilman tauteja, mutta nyt on kohdattu sitten niitäkin. En päässyt minäkään - tämmöinen rautarouva :D - koirana veräjästä, vaikka hetken jo luulin selvinneeni ilman mitään.

Muistatteko, kun joskus muinoin puhuttiin, että aasialainen jyllää? Tällä hetkellä tuntuu juuri siltä. Kaikkea mahdollista ja pitkäkestoista on tullut vastaan. Varmasti suurin syy, että aasialaiset kiusaavat, on meidän tottumattomuutemme näihin paikallisiin riekkolaisiin. Kun pöpökanta on eri, se todella on eri ja se myös tuntuu :(. P oli meistä ensimmäinen, joka veteli vilttiä korviinsa, sitten vuorossa oli T ja nyt viimeisenä minä E. Ei naurata yhtään. Olemme palanneet arkeen veljeni vierailun ja kiinalaisen uuden vuoden juhlinnan jälkeen, ja minulla olisi nyt pikku hetki itselleni. Mutta lällällää, ähäkutti! Yskä iskee vallan mahdoton ja kuume korkealla on :(. Hyvästi manikyyrisuunnitelmat, hyvästi jumppasuunnitelmat, hyvästi altaalla kirjan kanssa -löhöilysuunnitelmat. Voitteko kuvitella, miltä tuntuu palella 35 asteen helteessä?! On muuten uusi ja erikoinen kokemus sekin. Hampaat kalisevat, ja iho on kananlihalla - niin kuin luonnollisesti on kuumeen noustessa nopeasti - mutta jotenkin se ei vain käy järkeen, kun on lämpimässä. Ei vain käy.

Onneksi lääkäripalvelut ovat toimineet kohdallamme jouhevasti ja apua on saatu. Sitä olemme tosin ihmetelleet, kuinka helposti täällä määrätään esimerkiksi antibiootteja. Se ei ehkä aina ole hyvä asia... Vaikka tuttuja lääkkeitä on ja kaikkea voi ostaa ilman reseptiäkin, en ole löytänyt lääkejauheita, joita voi sekoittaa kuumaan veteen. En tiedä, saako täällä edes sellaisia, mutta niitä kaipaan. Huolimatta kaikesta helteestä ja helteessä palelusta (joo joo välillä hikoilustakin) olisi ihana juoda jotain lääkejuomaa. Tiedän, että tokenen ilman sellaista, mutta se onkin psykologinen juttu, kun on tottunut omissa flunssissaan tai vastaavissa ottamaan kupposen toisenlaista kuumaa. Nyt pitänee tyytyä teehen ja sympatiaan :).

Haluan ajatella kaikesta huolimatta positiivisesti. Tällä kertaa se tarkoittaa sitä, että kai me tästäkin toivumme, kai me tokenemme, ennen kuin seuraavat vierailijat tulevat. Eiköhän se onnistu :). Taidan nyt mennä vetämään viltin korviin, että pääsin mahdollisimman pian sinne manikyyriin, sinne jumppaan ja sinne altaalle :).

Pysykääpä terveinä!

-E