"Minulla on ikävä, minulla on suunnaton ikävä", lauletaan tunnetussa laulussa. Sanat ovat niin totta tällä hetkellä. Minulla on ihan mieletön ikävä Malesiaan :(.
Pitkä, pimeä ja sateinen syksy ei varmasti ole helpottanut tunnettani, mutta onneksi syksy on vaihtunut valkoiseen talveen - ainakin toistaiseksi. Kun katsoo lämpömittariin ja siihen päälle vielä ikkunasta ulos, saa vain arvailla, kauanko lunta riittää. Taas ollaan nimittäin plussan puolella ja kunnolla. Reilu viikko sitten lunta tosin tuli tänne pohjoiseen suhteellisen paljon, joten jospa se ei ihan heti kokonaan sulaisi.
Toivon todella, että saisimme kunnon ja lumisen talven. Valkeus ja sopivan kirpakka pakkanen tuovat tuttuuden, jota Malesiassa kaipasimme. Ehkä se myös helpottaisi ikävääni. En oikeastaan edes ymmärrä, miksi ikäväni on näin voimakas. Tuntuu, että muistan jokaisen yksityiskohdan Malesian kodistamme, Ekko-gekkomme kakkimiset, allasalueeltamme kuuluvien polskimisien äänet, tuoksut, lähiostarimme ravintoloiden iloiset ihmiset, ihanat ruuat, P:n moikkailut vartijoille, lämmön, auringon ja kosteuden, letkeän menon, paljaat varpaat... Voi voi, lista on loputon...
Tiedän kuitenkin sen, että myös näin on hyvä. Minulla on hyvä olla koti-Suomessa, ja koko perheellämme menee oikeasti mainiosti. Joulu on tulossa ihan nurkan takana, ja tänä vuonna saamme viettää sitä läheistemme kanssa. Se on rikkaus ja suuri ilo!
Ikävä Malesiaan jää varmasti jollekin tasolle pysyväksi, mikä on mielestäni luonnollista. Uskon myös sen, että jonakin päivänä pääsemme siellä käymään lomailemassa. Sitä en vielä tiedä, milloin sen aika on, mutta eiköhän se tule. Eikö niin?
Ihanaa joulun odotusta! Hymy huuleen ja turhat stressit pois!
-E
Pitkä, pimeä ja sateinen syksy ei varmasti ole helpottanut tunnettani, mutta onneksi syksy on vaihtunut valkoiseen talveen - ainakin toistaiseksi. Kun katsoo lämpömittariin ja siihen päälle vielä ikkunasta ulos, saa vain arvailla, kauanko lunta riittää. Taas ollaan nimittäin plussan puolella ja kunnolla. Reilu viikko sitten lunta tosin tuli tänne pohjoiseen suhteellisen paljon, joten jospa se ei ihan heti kokonaan sulaisi.
Toivon todella, että saisimme kunnon ja lumisen talven. Valkeus ja sopivan kirpakka pakkanen tuovat tuttuuden, jota Malesiassa kaipasimme. Ehkä se myös helpottaisi ikävääni. En oikeastaan edes ymmärrä, miksi ikäväni on näin voimakas. Tuntuu, että muistan jokaisen yksityiskohdan Malesian kodistamme, Ekko-gekkomme kakkimiset, allasalueeltamme kuuluvien polskimisien äänet, tuoksut, lähiostarimme ravintoloiden iloiset ihmiset, ihanat ruuat, P:n moikkailut vartijoille, lämmön, auringon ja kosteuden, letkeän menon, paljaat varpaat... Voi voi, lista on loputon...
Tiedän kuitenkin sen, että myös näin on hyvä. Minulla on hyvä olla koti-Suomessa, ja koko perheellämme menee oikeasti mainiosti. Joulu on tulossa ihan nurkan takana, ja tänä vuonna saamme viettää sitä läheistemme kanssa. Se on rikkaus ja suuri ilo!
Ikävä Malesiaan jää varmasti jollekin tasolle pysyväksi, mikä on mielestäni luonnollista. Uskon myös sen, että jonakin päivänä pääsemme siellä käymään lomailemassa. Sitä en vielä tiedä, milloin sen aika on, mutta eiköhän se tule. Eikö niin?
Ihanaa joulun odotusta! Hymy huuleen ja turhat stressit pois!
-E
