Sungai Sendat Waterfall

Tervehdys!

Viikonlopun kunniaksi teimme yhdessä kahden muun suomalaisen perheen kanssa pienen autoretken Kuala Lumpurin lähimaastoon, vesiputoukselle, jonka nimi on Sungai Sendat Waterfall. Matkaa putoukselle on KL:sta noin 30 kilometriä - tosin meidän reittimme ei ehkä ihan mennyt sinne suoraan :). Yhdestä tiehaarasta hurautimme ohi, ja sitten olivat navigaattorit ihmeissään uutta reittiä hakiessaan. Olisimme tietty voineet ajaa yhdestä talostakin läpi (siitä olisi navigaattorin mukaan pitänyt tien jatkua) ja ehkä päässeet nopeammin takaisin reitille, mutta jätimme sen kuitenkin tekemättä. Oikeastihan kaikki tietävät, että navigaattoreihin ei voi aina luottaa - saati sitten että kartat olisivat täällä jatkuvan rakentamisen maassa ajantasaisia. Saimme seikkailla paikallisessa lähiössä erittäin kapeilla kujilla kukkojen ja kanojen keskellä, mutta hauskaa meillä silti oli :). Ei saa ottaa liian vakavasti :).

Mutkia ja mäkiä oli kirjaimellisesti reitin varrella, sillä ajoimme hyvin vaihtelevaa tietä. Maisemat olivat upeat ja ainakin minulla tuntuivat välillä korkeuserot korvissa. Reitti oli kokonaisuudessaankin mielenkiintoinen, ja koko seurueemme myönsi välillä miettineen, löydämmekö ikinä koko vesiputousta. Lopulta meidät opasti ihan perille asti paikallinen mopoilija, ja hyvä niin, sillä emme ehkä olisi itse tohtineet jatkaa matkaa asfaltin loputtua sekä tien muututtua huonommaksi alituiseen. Niin vain kuitenkin kaikkien kuoppien jälkeen meitä tervehti teksti: "Selamat Datang, Hutan Lipur, Sungai Sendat."

Kiipesimme vähän ylemmäksi ja siellä oli pienempi putous. Hiekka tuntui varpaissa pehmeältä, kun kävimme kahlaamassa.

Viidakossa ajatellaan kaikkea :). Patikoija voi istahtaa levähtämään tai ihailemaan maisemia.

Ihana reissu! Aivan upea kokemus!

-E

Perodua Myvi

Moi, tässä nyt kuvakavalkadi uuden karheasta autostamme. Myvillähän on ikää 5 kk. ja kilometrejä on nyt mittarissa 3000. Allekirjoittanut on tähän mennessä ajanut Myvillä toimistolta kotiin, kotoa tankille ja takaisin, ja sitten tämän päivän työreissu edestakaisin. Vaikka taksit täällä tosiaan ovat edullisia, voittaa oma auto taksilla matkustamisen mennen tullen. Ja tosiaan hyvää ja halpaa ei saa siis samassa paketissa ja tämä on viittaus takseihin täällä.
Myvihämme on siis special edition mallia, eli paras varustetaso mitä kyseisestä autosta löytyy.






Tässä hieman listaa:

• Ilmastointi
• Automaattivaihteisto
• 1.3 litrainen bensiinimoottori
• Nahkapenkit
• Airbagit
• ABS-jarrut
• Sähköikkunat edessä ja takana
• Peruutustutka
• Stereot, (USB liitin, Bluetooth, MP3 toisto jne.)
• Sumuvalot
• Takaspoileri ja levikesarja (maltillinen sellainen)
• Graffitiväriset alumiinivanteet
• UV-suojakalvot laseissa
• Varashälytin
• Ostoskassikoukku
• Kauko-ohjattava keskuslukitus
• Niin muuten täällä ei tarvitse kaksia renkaita, kaksia vanteita, eikä lokilämmitintä, mutta takalasinlämmitin Myvissä on!

"Tähän sitten se Henry Fordin lause. " (Tietämättömille tiedoksi, se liittyy auton väriin)

Kuvasarjassa E suorittaa kuivaharjoittelua, huomenna sitten liikenteeseen.

Eikö kaikissa autokuvasarjoissa pidä olla yksi kuva, jossa on sumuvalot päällä??

HUOMAA alumiininen pakoputkenpää!







Huomatkaa tässä viimeisessä kuvassa, että kromisessa kynnyslistassa on valkea suojamuovi vielä päällä!!

Malesiankirjeenvaihtaja -T

Huh helpotusta!

Malesiassa on paljon takseja ja myös yhtä paljon erilaisia kuskeja. Joku juttelee oikein iloisesti ja kyselee tyypillisimmät kysymykset "Mistä olet? Työskenteleekö miehesi täällä?" ja joku toinen ei puhua pukahda mitään. Joku lukee lehteä liikennevaloissa, jollakin kasvaa karvoja korvista, jollakin on todella siisti auto ja joku toinen on taas juuri tupakoinut autossaan tupakoinnin kieltävistä tarroista huolimatta.

Takseilla tosiaan pääsee periaatteessa kaikkialle - usein kuski ei vaan satu tietämään osoitetta (tai oikeastaan menaraa, rakennusta, johon olot menossa. Kuuleman mukaan täällä tiedetään paremmin rakennukset kuin osoitteet). Neuvo siinä sitten, kun mitä todennäköisemmin et itsekään tiedä, missä ko. paikka on. Saattavatpa kuskit myös ajella ylimääräisiä mutkia ihan tahallaan, jotta saisivat paremman summan kyydistä. Huijaaminen on helppoa, sillä kaupunki on iso, teitä ja eritasoliittymiä on todella paljon ja uuden tulokkaan pää on varmasti pyörällä ihan tarpeeksi. Parasta onkin aina vaatia mittari päälle, kun lopulta saat kuskin, joka "on menossa sinne suuntaan". Onni on, että meitä oli taksikuskeistakin varoiteltu etukäteen. Moni kuski yrittää mittarisäännöstä huolimatta sopia erikseen kyydin hinnan, joka varmasti on korkeampi kuin mittarilla ajettu. Eräänä päivänä olin P:n kanssa tulossa kotiin - taisi olla juuri se päivä, jolloin olimme avaamassa keskustassa pankkitiliä. Ensimmäinen taksikuski ei suostunut lähtemään meidän suuntaamme, toinen kuski ehdotti "special price for you" ja kolmas suostui ajamaan mittari päällä, mutta minun täytyi maksaa 2 RM ekstraa mittarin saldoon. Luulen, että kuitenkin pärjäsin toisen kuskin hintaan verrattuna. Eihän näissä suurista summista ole kyse esimerkiksi Suomeen verrattuna, mutta periaattessakin ottaa aivoon koko huijaamismentaliteetti. Sateella muuten on myös usein turha yrittää taksiin - ei märkiä asiakkaita, kiitos.

Helpotusta on nyt kuitenkin tullut. Eilen nimittäin oli päivä, jolloin vihdoinkin saimme kaksi paljon odotettua asiaa. Kyllä: vesiautomaatti ja auto tulivat! Jippii! Loppui vesipullojen kantaminen ja muovipullojen liiallinen tuhlaaminen. Omalla autolla liikkuminen on myös niin paljon näppärämpää täällä, vaikka taksikyydit kuinka ovat kenties maailman halvimpia. Nyt kun vain tohtisi hypätä kuskin paikalle... T on sen jo tehnyt mallikkaasti! Hyvä kultsi!

Kaikkialle ei toki voi omalla autolla ajaa - tai ei kannata ajaa. Jatkamme varmasti myös taksiajeluja, mutta vähemmissä määrin :).

-E

Vettä kuluu, muovia kuluu

Morjensta!

Vedestä on ollut täälläkin jo puhetta muutaman kerran, kun olemme tuskailleet vesiautomaattiongelman kanssa. Kuinka ihanan helppoa olisi, kun vain voisi kipaista vesihanan ääreen, laskea lasiin vettä ja juoda sitä ihan turvallisin mielin? Ei toimi homma täällä ihan niin. Tänään alkaa olla viikko täynnä siitä, että automaatti haettiin huoltoon. Toivon tosiaan, että saisimme sen tällä viikolla vihdoinkin toimivana takaisin! Pitäkäähän peukkuja!

Kaiken lisäksi muovia on täällä joka puolella, joten itseä harmittaa tällä hetkellä se, että joutuu lisäämään muovin määrää vesipullojen takia. Olemme me toki täyttäneet huoneenlämpöistä vettä "vanhoihin" pulloihin ja laittaneet ne jääkaappiin viilenemään. Säästyy pulloja, mutta sähkönkulutus saa taas suuremman piikin. Niinhän se menee, että kun toiselle kumartaa, toiselle pyllistää. Uskotteko, että yritämme parhaamme kikkailla näiden asioiden kanssa :)?

Sen verran täällä on herätty muovia vastustamaan, että joissakin kaupoissa esimerkiksi muovipussi maksaa. Kaikissa näin ei ole. Lisäksi täällä on torstaisin ja lauantaisin "no plastic bags day" (ei muovipusseja -päivä). Onhan se tyhjää parempi asia, vaikka voit toki maksua vastaan saada tällöinkin muovipussiin ostoksesi. Mekin olemme jo hamstranneet kangaskasseja, ja kehaisenpa sen verran, että viime torstaina ja viime lauantaina muistimme jopa ottaa ne kauppaan lähtiessämme mukaamme. Aina ei varmasti muista, mutta kun edes joskus. Täällä ihan oikeasti kaikki pakataan muovipusseihin. Ostin yhtenä päivänä semmoista nestemäistä vaniljauutetta, jota saa 25 ml:n pullossa. Mielettömän suuri pullo siis! Kassalla minulta kysyttiin: "Laitetaanko pussiin?" "Kiitos, ei tarvitse."

Samoin wc:n huuhtelussa humpsahtaa vettä litra jos toinenkin - en ole vielä törmännyt semmoiseen wc-istuimeen, jossa voisi valita pienemmän tai isomman huuhtelun. Sitä en sitten tiedä, onko tämä malesialaista säästämisajattelua, mutta yritäpä käydä suihkussa niin, että asunnon molemmat suihkut toimisivat yhtä aikaa. Eipä riitä paine kuin toiseen suihkuun! Säästyneekö siinä vettä, kun vain yksi suihku antaa kerrallaan vettä :D?! Epäilen :D. Aikaahan kahden suihkun yhtäaikaisella toiminnalla voisi joskus säästää, mutta sitähän on Malesiassa muutenkin riittämiin. Siitä ei tarvitse tinkiä... :)

Mukavaa viikkoa!

-E

Kuvia

Helou!

Tässäpä muutamia kuvia asunnostamme sekä piha-alueeltamme.

Olohuonettamme asunnon ovelta päin kuvattuna

Ruokailutilaa. Ovi oikealla vie rappukäytävään ja ovi takana keittiöön.

Molemmat kylppärit on juuri remontoitu. Kuvassa näkyy amme, jossa siis on tämä murheenkryynitulppa :)

Allasalueella on kolme allasta. Etualalla iso allas, takana näkyy häivähdys lastenaltaasta.

Aivan totta - meillä on myös sauna! Siis taloyhtiössä :)

Kotitalomme. Tornissa on 22 kerrosta, ja me asumme 16:nnessa. Ikkunamme eivät ole allasalueelle päin.

Aavistus varjoa

Näitä portaita kun muutaman kerran päivässä kipaisee ylös ja alas, pysyy mukavasti kunnossa :)

Hämyisän kaunista :)

Uima-altaat houkuttelevat iltauinnille.

Auringonlaskua. Pimeä tulee n. 20 - 30 minuutissa. Kuvat on otettu olohuoneen ikkunasta - ei lasin läpi :)

Vähän kaupunkimaisemaakin

Kuvan alareunassa näkyvä Jalan Maarof -katu voi olla ruuhkainen. Nyt näyttää aika leppoisalta.

Murto-osahan tässä vasta oli kuvia, mutta onpahan sinne kotopuoleen jotakin, mitä katsella :).

Ihanaa viikonloppua!

-E

Kun viikkokaan ei riitä

Mistä alkaisin, nyt tämän kertomuksen vanhan totuuden...?

Olemme olleet KL:ssä nyt reilun viikon. Monenlaista hämmästystä on tullut jo vastaan, vaikka meitä tosiaankin on prepattu maan meininkiin jo pitkään :). Älkää ymmärtäkö väärin - mitään oikeasti vakavaa ei ole sattunut :)! Semmoista manjana-meininkiä ja suomalaisesta näkökulmasta eriskummallista vaan :).

Jo ennen meidän saapumistamme (eli ennen elokuun 9. päivää) oli juomavesiautomaatin epäkunnosta ilmoitettu näiden laitteiden toimittajalle. Laite toimii muuten, mutta siitä saa vain kuumaa vettä, vaikka siitä pitäisi tulla myös kylmää. Olemme voineet käyttää sitä kuitenkin esimerkiksi murukahvin "keittoon" :). Viime viikolla tilasimme lisää vesigallonoita ja myös itse sanoimme, että laite on rikki ja että haluamme siis sellaisen, jossa on sekä kylmä että kuuma vaihtoehto. Meille sanottiin, että soitamme... (Olisikohan soittoa tullut, ellei T:n työpaikan HR-päällikkö olisi vielä kertaalleen ollut asiasta yhteydessä ko. toimittajaan?) Lopulta puhelu eilen sitten tuli ja meille tuotiin varalaite (kuulemma viikoksi) siksi aikaa, että laitteemme menee huoltoon. Sanonpa vaan, että saas nähdä. Kyseinen laite ei viilennä vettä, vaikka siinä kuinka onkin kolme eri hanaa: kuuma, lämmin ja jokin (eli siis huoneenlämmin). Toimivaa laitetta odotellessa mennään... Kyllähän me ratkiriemukkaina jaksamme roudata juomavesipulloja kaupastakin, vaikka keittiö on lähes täynnä automaattigallonoita :D.

Tässä välissä ehti vuorokausikin vaihtua, sillä minäkin olen omaksunut tämän manjana-tyylin (niin varmaan, ainakaan ihan vielä) :D. Tänään saimme vihdoin tilin pankkiin! Mietitte varmaan, mitä ihmeellistä siinä on. On siinä - erityisesti Malesiassa. Täällä ei saa tiliä avattua, jos ei ole mukana jotain laskua, joka on osoitettu siihen asuntoon, jossa asuu. Jos olisimme tämän tienneet, emme olisi vieneet edellisen asukkaan jäljiltä tulleita laskuja pois, vaan olisimme tietty jättäneet niistä yhden pankkiasioiden helpottamiseksi. Joidenkin tietolähteiden mukaan laskussa pitäisi näkyä myös asukkaan (vuokralaisen) nimi, mutta jotenkin se onnistui riittämään, että siinä oli vain osoite ja asunnon omistajan nimi. Sain neuvoteltua vesilaskun eilen mukaani management officesta, joka siis hoitaa taloyhtiömme asioita täällä. Ai niin, en saanut alkuperäistä laskua, vaikka se kyllä jaetaan meidän postilokeroomme. Sitä ei kuulemma voinut antaa etukäteen. Sain siitä siis vaan kopion! Onnellisena menimme sitten laskukopion, passiemme ja T:n työpaikalta saatujen dokumenttien kanssa pankkiin: jes, vihdoinkin tili auki! Kaikki meni ihan hyvin, vaikkakin virkailija tivasi meiltä jotakin todistusta siitä, missä me Suomessa asumme, mikä siis on Suomessa osoitteemme. "Meillä kyllä Suomessa riittää passi", sanoimme T:n kanssa yhteen ääneen. Passin myöntäneen poliisin paikkakunta ei oikein kelvannut, mutta oli meillä yksi kortti, jossa näkyy englanniksi teksti "place of residence: Oulu". Kortti on Kela-kortti - kuvaton - joka ei taas Suomessa kelpaa viralliseksi henkilötodistukseksi :D. Virkailija otti kopiot korteistamme, ja tilin avaaminen saattoi jatkua. Malesialaisissa henkilöpapereissa näkyy osoite, joten aina kun henkilö muuttaa, kortti pitää päivittää. Isäni totesi Skypen ääressä tähän, että niin siellä maailmalla oppii :).

Yksi asia vielä voisi olla kertomisen arvoinen näin ensimmäisen viikon tapahtumiin. Heti tuloiltanamme (siis viime viikolla) huomasimme, että ammeen tulppa on rikki (se on semmoinen erikoinen mekanismi, jossa tulpan saa ylös pyörittämällä semmoista "kiekkoa"). Eipä noussut tulppa meidän ammeessamme, ei noussut. Siitä sitten ilmoitimme mielestämme jokaisen taiteen säännön mukaan heti seuraavana aamuna. Meille sanottiin, että joku tulee katsomaan ammetta seuraavana päivänä (keskiviikkona) yhdentoista ja kahdentoista välillä. Aamulla soi ovikello 10.45. "Oho! Etuajassa!" Tyyppi katsoi ongelman ja totesi tulevansa neljän jälkeen iltapäivällä uudestaan. Lähdimme altaalle ja puoli kahdeltatoista soittaa HR-päällikkö, että siellä ovenne takana ovat nyt tyypit tulossa korjaamaan tulppaa. "Voisitteko avata oven?" "Ai, hän tulikin jo aikaisemmin kuin iltapäivällä", ajattelimme. Henkilöt olivat ihan toisia, jotka eivät tienneet ensimmäisestä tyypistä mitään. En tiedä, miten homma oli niin mennyt, mutta joka tapauksessa ensin käynyt tyyppi, joka tosiaan tuli sitten samana iltana puoli kuudelta uudestaan, totesi, että saavat ne toiset hoitaa homman loppuun, koska ovat aloittaneet. Toisena tullut porukka sai tulpan irti, joten suihkussa voi taas ammeessakin käydä. Saimme myös sellaisen perinteisen tulpan postilokeroomme tämän viikon maanantaina, mutta vaikka tulpan koko oli tiedossa, ette varmaan ylläty, kun kerron, että se oli liian pieni :). Tulppashow jatkuu siis edelleen.

Mukavaa meillä täällä on ja kaikesta aina oppii. Uitu on paljon, syöty hyvää ruokaa jopa banaaninlehdeltä ja nautittu lämmöstä. Paikallisessa Ikeassakin on vierailtu, ja voitteko kuvitella, T nautti siellä käynnistä :). Ehkä siihen vaikutti se, että kävimme siellä arki-iltana.... Kehhehee :).

Näin se homma etenee!

-E

Ei kolme vaan kaksi yötä

Heissan!

Kaksi yötä on nyt nukuttu uudessa kodissa, ja luonnollisesti olo on hieman hämmentynyt :). Kaikki on hienosti ja hyvältä tuntuu - semmmoista uuden alun tuntua tosin on ilmassa. Uskon, että se kuuluu täysin asiaan :).

Jet lag painaa hieman meitä kaikkia, mutta aika hyvin olemme saaneet kelloa kohdilleen. P on nyt "lukemassa" (tuntee kirjaimet ja osaa joitakin jo yhdistää tavuiksi, mutta enimmäkseen siis kattelee kuvia) omassa sängyssään ja kello on tällä hetkellä 20.40 (siis täällä :D, jos rakas lukijani et hokannu :D), joka on siis hänen tavallinen nukkumaanmenoaikansa muutenkin. Tosin P oli ihan kuutamolla ensimmäisenä yönä - kuppasi vaan pystyssä ja totesi, ettei uni tule. Nyt siis hän on jo paremmin oikonut rytmiä, mutta minä ja T olemme ehkä vielä sekaisin - ainakin jonkin verran. Kuuluu asiaan ;).

Mutta onhan tämä! Onhan tämä jännää :), mutta on tämä myös tavallaan ihanan helppoa. Olisi ollut IHAN hirveää vaan tulla tietämättä kaupungista ja maasta yhtään mitään. Olen niin kiitollinen, että meillä kaikilla oli mahdollisuus käydä Malesiassa ennen muuttoa ja että ystävämme ovat auttaneet ja vinkkailleet niin monissa asioissa. Meitsin luonteella olisi kyllä ilman tuota kaikkea tuntunut varmasti niin tuhannesti erilaiselta. Kiitos siis P, J ja R, että pääsimme käymään luonanne ja että olette jaksaneet kaikki miljoonat kysymyksemme ja kaikki ;).

Kalustettuun asuntoon on aivan mahtava tulla! Pedit olivat valmiina ja astioita (pienen roudaamisen jälkeen) saatavilla. Nyt on sitten viimeisiä täällä päässä tarvittavia järjesteyjä tehty, hommailtu kännykkäliittymään puheaikaa ja opeteltu muistamaan, kummasta suunnasta ja miltä puolelta autot tulevatkaan. Omaa autoa ei ole vielä hankittu :).

No joo :). Tässä on pari kuvaa taloyhtiömme pihalta. Kuvat on otettu asunnoltamme allasalueelle päin. Portaat siis vain ylös ja perillä altailla ollaan :). Lisää kuvia tulee sitten myöhemmin.




Terima kasih, että jaksoit lukea :)!

-E

Nyt se on sitten...

... niin, että Mustoset ovat Malesiassa. Matka meni hyvin.

E & T

Hermostuneisuutta(ko?)

Ärsyttää! Kaikki ärsyttää! Enää kolme yötä Suomessa ja kaikki vaan ärsyttää. Ei osaa pakata, ei osaa tehdä oikein mitään! Haahuilee vaan ympäriinsä, ja ajatukset poukkoilevat miten sattuu. Teen yhden asian täällä, ja kun olen menossa tekemään seuraavaa asiaa siellä, huomaankin matkalla jonkin muun jutun, joka pitää myös tehdä, ja sitten se toinen jääkin kesken. Varmaan tämä kuuluu asiaan, ja sekin ärsyttää! Ja sekin ärsyttää, että EI saisi olla huonolla tuulella, ku pitäisi vaan olla hyvällä tuulella ja ja ja!!! Joo joo - itsehän sitä tässä kaikkea kehittää, ja tulevan muutoksen puolustusmekanismit pärähtelevät käyntiin siellä sun täällä. Ä R S Y T T Ä Ä!

Ehkä mun pitäisi jatkaa tätä jokin toinen hetki tai jokin toinen päivä. Ei tästäkään nyt oikein mitään tule. Uskotteko, että sekin ärsyttää?

Miltä siis tuntuu? Tältä (lue suoraan, että H E R M O S T U T T A A) siis tuntuu.

:D

-E

Pakkaaminen aloitettu

Mitä sitä otetaan mukaan, sehän se on sitten se kysymys. 60 kg + 24 kg käsimatkatavaroihin sillä pitäis päästä alkuun. :) Pitäisi osata keskittyä niihin mitä sieltä ei saa esim. suomenkielinen kirjallisuus, no niitä on jo viety sinne aiemmalla työmatkalla, mutta silti. Sokerivamman hoitosetit vuodeksi haukkaa tilaa ja kiloja yllättävänkin paljon laukuista.

Se on muuten sunnuntaina sitten tämän kesän viimeinen kuuma päivä Suomessa, me olemme varanneet lisäkilot siihen että viemme helteet pois teitä kiusaamasta ;)

-T