Lista

Terve!

Ymmärtänette hiljaiselomme - takki on aika ajoin melko tyhjä. Viimeisiä viikkoja viedään (paluulennot ovat plakkarissa, juu heinäkuussa Mustoset ovat back in Finland), eivätkä tilannetta ole ainakaan helpottaneet tietotekniset ongelmat. Kun on täällä valovuosien päässä kaikkine aikaeroineen, moni asia on sähköpostin varassa, ja jos yhteys ei toimi, ei sitten hoideta asioita.

Tiedän, ettei tyhjänpäiväisistä asioista saisi hermostua, mutta jos ja kun mikään tietokoneen kautta hoidettava asia ei onnistu, tulee pakostakin revittyä niitä kuuluisia pelihousuja - jos toisiakin. Emme nähneet edes suorana Suomen finaalipeliä Ruotsia vastaan, vaikka kuinka heräsimme keskellä yötä sitä katsomaan ja vaikka kuinka olimme ostaneet palvelut netistä valmiiksi kera pillien ja kellojen. Onneksi kuitenkin nettiradioyhteys toimi, ja saimme reaaliajassa tietää, miten homma eteni. Taivas varjele - hyvinhän se eteni - ja vietimme sitten uuden peli-illan finaalin jälkeisenä päivänä, kun olin ensin koko maanantain ladannut ottelua kotikoneellemme :). Tällä hetkellä (kädet kyynärpäitä myöten ristiin) näyttää siltä, että tekniikka pelaa taas, mikä on äärimmäisen mukavaa.

Tekniikka on pelannut tosiaan nyt sen verran, että olen jopa pysytynyt kirjoittelmaan äidilleni ohjeita sähköpostitse. Rakas äitini nimittäin rohkaistui lopultakin siihen ajatukseen, että hän tulee käymään Kuala Lumpurissa - yksin :). Hyvä, äiti! Eihän siinä sinällään ole mitään ihmeellistä, mutta matka on aikas pitkä, eikä äiti ole niin kovin paljon matkustellut. Luotamme kuitenkin, että kaikki sujuu hyvin!

Vähiin tämä aika tosiaan täällä käy, ennen kuin loppuu kokonaan. Listalla on kuitenkin vielä seuraavia asioita:

- ystäviä Hong Kongista

- omia reissuja lähiympäristössä (esim. Melaka)

- kuntosalijäsenyyden irtisanomista

- äidin reissun etenemisen seuraamista

- P:n koulun läksiäislahjan hankkimista

- omien tuliaisien hommamista

- 8 kilon verran juuston syömistä ja illan istumista

- tavaroiden pakkaamista

- jäähyväisten jättämistä

- vessapaperin ostamista

- ystävien tapaamista

- oman perheen kesken paluuseen valmistautumista

- elämästä nauttimista - ennen kaikkea :).

Eikä tuossakaan ole varmasti kaikki, mutta alkuun päästään. Näin se homma etenee :).

Perjantait, gais!

-E

?!?!

Hei ja hoi, mikä mielessä soi...

Tyhjää on. On. Tunnetila jotenkin tyhjä on. Minulla on tässä kahvikuppi vieressä, pyykkikone linkoaa keittiössä, kohta haen lisää kahvia, ilmastointilaite hurisee, istun ja näpyttelen tätä tekstiä tietämättä oikein itsekään, mitä teen. Tänäänhän on ihan normaali perjantai. P on koulussa, T töissä, minä menen puolelta päivin combattiin (kokeilemaan taas, kuinka häntäluu kestää) ja sen jälkeen sitten alkaakin pian P:n jalkapallotreenit. Ajellaan taas vähän Kuala Lumpurin iltapäiväruuhkassa ja toivotaan, ettei se yksi liikenneympyrä olisi tukossa tai ettei liikenne muutenkaan olisi kovin tukossa.

Tällä hetkellä (tänään on näköjään Malesian puolesta -päivä) en halua lähteä täältä mihinkään. Miten ihmeessä kaikista jäähyväisistä taas selviää - varsinkin, kun nyt ovat ajatukset vaihteeksi tänne päin? Se alkoi ehkä eilen, sillä ensimmäistä kertaa koskaan täällä P alkoi itkeä sitä, että hänellä tulee ikävä A:ta (koulukaveriaan, jonka kanssa hän ensimmäisenä, vielä kielitaidottomana ollessaan, leikki kuitenkin kivi-paperi-sakset-leikkiä ja jonka nimeä minä en osaa edes lausua, surkeaa!!!). "Äiti, sitten kun me ollaan Suomessa, minähän en näe A:ta enää! BYÄÄH! BYÄÄH!" Tuo enää on kyllä voimakas. Miten 5-vuotiaskin saa sen tuntumaan niin vahvalta? Kun lähdimme Suomesta tänne, tilanne oli tietysti erilainen, sillä sanoimme, että tulemme vuoden päästä takaisin. Nyt emme voi sitä sanoa, ja siksi varmaan kaikki tuntuukin niin erilaiselta. Voi että :(.

Huoh ja huoh, ihminen on juuri tällainen. Olisipa nyt kiva, että aika pysähtyisi. Ainakin yhdet vieraat saamme vielä käymään, ainakin yhden muutaman yön reissun teemme itse ja ainakin monta iltaa vietämme kanssa ystävien, joihin olemme täällä tutustuneet. Vähitellen, pikku hiljaa, on katsottava, mitä otamme mukaan ja mitä jätämme tänne. Vähitellen, mutta ei vielä tänään. Nyt tuota puuhaa siirrän vielä, vaikka kuinka olenkin luonteeltani sellainen, että teen mieluummin hommat aina alta pois.

Mutta tänään ajattelen, että en vielä tänään. En halua vielä.

-E