Pankissa :)

Heippa

Kävin pankissa. Juu'u ihan paikan päällä pankissa. Tiskillä. Useammalla tiskillä. Myös automaatilla. Miksi? Noo...

Muistattehan, että meillä on tosiaan ne luottokortit vihdoin itsellämme (nehän lähetettiin ensin Suomeen, jos joku teistä ei sitä muistanut) ja niitä on käytetty ihan kiitettävästi. Kaikki minut tuntevat tietävät myös sen, kuinka tarkka osaan joissakin asioissa olla :). Minua on suunnattomasti harmittanut ja ärsyttänyt, etten pysty seuraamaan luottokortin ostoksia sähköisesti vaan näen käytetyt summat aina kerran kuussa tulevassa laskussa. Minulle sanottiin pankissa jo kauan sitten, ettei sähköinen seuraaminen ole mahdollista. "HÄH? No Suomessa on", kerroin kuitenkin.

Meille tuli pari viikkoa sitten luottokorttilasku, jonka eräpäivä on huomenna. Olen kirjanpitäjän (tosin jo eläkkeelle jääneen, terkkuja äiti :D) tyttärenä oppinut kuitenkin pitämään tarkkaa kirjaa menoista, joten olin aika hyvin kärryillä luottotilin tämänhetkisestä tilanteesta. Menin siis pankkiin tätä laskua maksamaan. Miksi pankkiin, miksen tehnyt sitä internetissä? Siksi, ettemme voi maksaa netin kautta kovin suuria summia, koska päiväkohtainen raja on expateille (näin meille sanottiin) matalampi kuin muille. Expatit eivät voi sitä rajaa pankin mukaan nostaa. (Expatteja kohdellaan täällä usein eri tavalla kuin paikallisia, mutta se on toinen tarina.) Menin siis pankkiin, koska halusin maksaa kaikki luottokortilla olevat ostokset pois päiväjärjestyksestä - toisin sanoen nollata tilanteen tulevia reissujamme varten :).

Pääsin pankkiin. Ensin minun piti naputella automaattiin, mitä varten olin sinne tullut. Öö... maksamaan laskun. Ok, valitsin deposit-kohdan. Sain vuoronumeron ja pääsin oikeastaan heti tiskille. Se oli semmoinen puhu pleksin takaa -tiski. (Tässä vaiheessa minua oli palvellut jo 3 henkilöä.) Minulle annettiin lappu, johon pyydettiin täyttämään summa. "Haluan maksaa suuremman summan kuin laskussa on, mutten tiedä, paljonko summaa on kertynyt." Minun piti antaa luottokorttini sekä passini - toki tämä on ihan luonnollista. Kohta virkailija palasi ja antoi lapun, jossa oli sama summa kuin laskussani. "Ei kun haluan tietää tämänhetkisen summan ja maksaa sen." Minut ohjattiin toiselle tiskille, joka oli jo astetta hienompi. Siinä oli sermit ja muotoiltu pöytä. Ei pleksiä. Selitin tilanteeni uudestaan ja minulle sanottiin, että asia hoituu. Tarkistettiin tilit ja oikeuteni ja minut pyydettiin odottamaan. Tein kiltisti käskyjen mukaan. Minut pyydettiin takaisin siihen ensimmäiselle tiskille, eli tällä toisella tiskillä ei voinut maksaa mitään. Summa ei ollut se, mitä odotin. Okei, eiliset ostokset eivät olleet vielä järjestelmässä, joten hyväksyin vähän pienemmän summan ja allekirjoitin tositteen. Ei kaikkea voi maksaa ennakkoon :). Odotetaan sitten kiltisti seuraavaa laskua...

Muistin myös, että olimme miettineet shekkivihkon tilaamista. Täällä tosiaan tulee vastaan tilanteita, että olisi parempi maksaa shekillä kuin käteisellä, jos kortti ei käy. Kysyin laskun allekirjoitettuani, voinko tilata vihkon nyt. "Kyllä, mutta mam, teidän täytyy mennä toiselle tiskille." "Saanko vihkon heti mukaani?" "Ei, se pitää noutaa täältä." "No, teen tilauksen verkkopankissa, sillä silloin se lähetetään kotiosoitteeseen. Niin ilmoitetaan verkkopankissa." Jostain kumman syystä tulin kysyneeksi, voisinko nostaa verkkopankin päivittäistä maksurajaa. "Kyllä se käy, mutta toisella tiskillä." Odottelin taas tovin ja seurasin, kun 3 uutta virkailijaa neuvotteli asiastani. Lopulta minut ohjattiin HUONEESEEN. "Katohan", ajattelin, "nyt on varmaan jo joku korkea-arvoisempi tyyppi asialla." Pääsin samalle virkailijalle (tämän päivän 7. asioitani hoitava virkailija), joka palveli meitä autoa maksaessamme. Hän ei muistanut minua, mutta se ei nyt ole merkittävää :D. Selitin taas asiani, ja niin se vaan homma suttaantui. Sain nostettua rajaa ja itse asiassa tilasin myös shekkivihkon, sillä kotiosoitteeseen tilattuna se pitää olla kuittaamassa. Alkuperäisestä luottokorttihässäkästä oppineena ("Kortti tulee jonakin päivänä parin viikon päästä, ehkä siitä ja siitä maanantaista eteenpäin jonakin päivänä johonkin aikaan", sanottiin silloin luottokorttia tilatessamme. Kuka jatkuvasti kotona päivystää?) sanoin, että kunhan soitatte, voin tulla hakemaan sen paikan päältä täältä.

"Voinko auttaa vielä jotenkin?" omassa huoneessaan työskentelevä virkailija kysyi. Latasin pöytään turhautuneisuuteni siitä, etten näe kortin saldoa verkkopankissa. Virkailija sanoi, että onnistuu se. ?!? En kehdannut sanoa, että viimeksi kyllä sanoit toisin. Pyysin häntä kertomaan, miten se tapahtuu. Hän kertoi, ja kotiin päästyäni noudatin neuvoja. Hommahan toimi! Pankkiasioinnin lopuksi painelin vielä toiselle automaatille ja nostin käteistä. Sitä tarvitaan täällä kuitenkin aina :).

Mitä opimme tästä? Aina kannattaa kysyä - vaikka uudestaankin :). Toki kyseisessä pankissa on paljon paljon paljon paljon parantamisen varaa, kuten ystävämmekin tietävät :D, mutta jotain sentään onnistui tänään. Ja palvelihan minua 7 eri henkilöä :).

Seuraavia kommelluksia odottaessamme mukavaa loppuviikkoa kaikille!

-E

Tuostapa sukaisen!

Murr!

Nyt ei enää pysty olemaan hiljaa. Ei pysty, ei kykene!!! Onko ihan oikeasti aina pakko sukaista pienimpään väliin, pujotella jatkuvasti kaistalta toiselle (esimerkiksi 4-kaistaisella samaan suuntaan menevällä tiellä lähteä tässä risteyksessä oikeanpuolimmaiselta kaistalta työntymään vasemmanpuolimmaiselle kaistalle vähäksi aikaa ja sitten palata takaisin sinne oikealle, koska on seuraavassa risteyksessä kääntymässä oikealle - tai parhaimmassa tapauksessa vasemmelle...) siinä luulossa, että ehtii auton keulan verran aikaisemmin paikalle, tai esimerkiksi ajaa suoraan kääntyvien kaistalta?! Malesialainen liikenne on välillä ihan HIR-VE-ÄÄ! Perussääntönä voisikin olla: Älä oleta mitään.

Tähän asti olen saanut sulateltua liikennekäyttäytymistä ihan hyvin, mutta nyt on parina päivänä tahtonut hermo kiristyä erilaisten typerien valintojen takia. En sano, että itsekään osaisin aina parhaimmat valinnat tehdä, mutta yritän minä kuitenkin edes vähän järkeillä, millä kaistalla minun kannattaa pysyä (sitten kun olen haluamalleni kaistalle päässyt) tai miltä kaistalta saan ajaa mihinkin suuntaan. Yritän myös käyttää vilkkua, silloin kun olen kääntymässä, ja minä siis oikeasti tarkoitan sillä vilkulla, että minä käännyn ja että minä käännyn vilkun osoittamaan suuntaan. Hyvin usein täällä näkee autoja huristelevan vilkku päällä, mutta ei sillä välttämättä ole mitään tekemistä sen kanssa, että auto kääntyisi vilkun osoittamaan suuntaan. Se menee suoraan - tai sitten se kääntyy toiseen suuntaan tai ehkä joskus jopa sinne vilkun osoittamaan suuntaan. Enimmäkseen on kuitenkin niin, että vilkkua ei käytetä lainkaan. Eikö olekin ihanaa :D?

Ei ole myöskään yhtään epätavallista, että auto on pysähtyneenä keskelle tietä. Sillä varmaan on hyvä syy näin tehdä, koska siinä on hätävilkut päällä. Autossa on varmaan jokin ongelma. Lähempi tarkastelu (ohi ajettaessa) saattaa osoittaa, että kuljettaja on vain pysähtynyt puhumaan puhelimessa. Hienoa tietysti on, ettei hän ole vaarantanut liikennettä puhumalla ajamisen aikana kännykkään ja että kuljettaja on vilkkuineen ajatellut muita liikenteessä kulkijoita.

Malesialainen "minä ensin" -ajatusmalli on ilmeisesti syy siihen, että takana ajava tulee hidastetöyssyjen (ja näitä on täällä todella paljon) kohdalla kiinni puskuriin tai koukkaa rinnalle, mutta jää töyssyn jälkeen kiihdytyksessä taas turvallisemman matkan päähän. Miksi jarruttaminen pitää jättää niin viime tippaan? Miksi kaistaa vaihdetaan? No jos minä kuitenkin pääsisin tuosta autosta tällä kaistalla ohi, jotta voisin viiden metrin jälkeen olla tuossa risteyksessä ensin, vaikka edellisen kaistan jono olikin lyhyempi ja juuri ohittamani auto pääsi menemään risteyksestä jo. Eihän minun tarvitse mitään ennakoida - ei se kannata... Tärkeintä on, että minä ehdin ensin.

Oma rikkautensa ovat myös skootteri- ja mopokuskit. Heillä on ilmeisesti ihan omat liikennesääntönsä, joita siis ei todennäköisesti edes ole olemassa. Mopokuskit eivät jää auton taakse risteyksissä, joissa pitää odottaa omaa vuoroaan. Kuskit tulevat AINA keulille - jostakin raosta ne vain tiensä sinne löytävät. Punaiset valot eivät mopoja hidasta, ja onkin enemmän sääntö kuin poikkeus, että jos vain on mahdollisuus, risteyksestä mennään heti, oli punainen tai ei. Liikenneympyröitäkään ei kannata kiertää oikeaan suuntaan, jos väärään suuntaan ajaminen lyhentää reittiä. Itse asiassa on turha kiertää mitään virallista reittiä, jos vain tuosta pääsee oikaisemaan. Ei kai se nyt ketään haittaa, että yksisuuntaisella kadulla ajetaan väärään suuntaan, sillä mopothan ovat niin pieniä, että mukaan mahtuu...

Miten täällä sitten pystyy ajamaan? On vain ajettava. On oltava koko ajan valmis polkemaan jarrua, otettava oma tila, sillä päätä ei ehdi pyörittämään ennakoivassa mielessä aina tarpeeksi. Täytyy vaan ajaa eikä keskittyä periaatteessa yhtään siihen, mitä muut tekevät. Niin hullulta kuin se kuulostaakin, kaaosmainen kaaos on juuri näin hallittua kaaosta. Ja se, mikä täällä kuitenkin toimii, on se, että tilaa annetaan, kunhan se otetaan.

Tuostapa siis sukaisen minäkin :).

-E

Pitkä aamupala

Tässä on hyvä sunnuntai-iltana miettiä, mitä sitä tuli viikonloppuna tehtyä. Yksi asia nousee pintaan, mitä tulee harvemmin jos koskaan Suomessa tehtyä, on pitkä (kosteakin) aamupala. Lauantaiaamuna päätimme lähteä pikaisesti käymään aamupalalla tuossa lähiravintolassa, ajatuksena oli, että tullaan sitten kotiin miettimään mitä keksimme muuten ohjelmaksi. No menomatkalle jo keksimme, että kävästään siinä samalla sitten samassa kauppakeskuksessa sijaitsevassa hierontapaikassa jalkahieronnassa. Näin teimme ja hieronnasta lähdettyä huomasimme, että kappas joku on kaipaillut puhelimitse. Syyllisiksi paljastuivat täkäläiset uudet suomalaiset ystävämme. Siinä sitten heidän mukaan lähdimme toiseen (isompaan) kauppakeskukseen viemään lapsia leikkimään hoplop-tyyliseen paikkaan. Aloitimme kuitenkin urakan syömällä lounaan. Syönnin jälkeen me kunnolliset perheenisät jäimme leikkipaikan yhteyteen viettämään aikaa, kun rouvat lähtivät "shoppailemaan". Lainausmerkeissä siksi, kun emme oikein usko, että he olisivat tulleet tyhjin käsin jos olisivat oikeasti olleet kaksi tuntia shoppailemassa, eli missähän lie tuo aika meni (tästä tuo aiempi viittaus kosteean)... Rouvien palattua reilun tunnin yhteisen istumisen jälkeen lähdimme kaikki shoppailemaan, lapsille siitä sitten jotain mukaan saatiinkin. Ostosten jälkeen lähdettiin kulkeutumaan sitten parkkihallia kohden, mutta eksyimme matkalla vielä ravintolaan ja söimme siinä kevyen illallisen, tässä kohden allekirjoittanut otti pari olutta, rouvat jatkoivat mojitoilla... Lopulta kun ehdimme sitten takaisin kotiin aamupalalta, kello olikin puoli kahdeksan illalla!! Jos Suomessa tulee käytyä ulkona aamupalalla harvakseltaan, niin vielä harvemmin aamupalalla käynti vie koko päivän!!

Eli semmoisia ne lauantaipäivät täällä tropiikissa on silloin tällöin. KIITOKSET ASIANOSAISILLE! :D

-T

Terve kipu on tervetullut

Huomentapäivää!

Päivän sana voisi olla tänään kipu :). Nyt en tarkoita mitään inhottavaa, selittämätöntä kipua, kroonista kipua, tulehduskipua tai muuta sellaista, vaan rehellisestä treenaamisesta seurannutta kipua. Semmoista, josta tietää, että jotain on tullut tehtyäkin (ja peukut pystyyn, että tuloksiakin tulisi joskus näkyviin). Minulla on tänään semmoinen kipu ja vitsi vieköön, että se tuntuu hyvältä!

Kun suunnittelimme Malesiaan muuttoamme, alusta asti meille oli selvää, että liikuntaharrastuksemme seuraa mukanamme. Myönnän toki, ettemme ole käyneet treenaamassa yhtä ahkerasti kuin Suomessa, mutta joka viikko kuitenkin jotakin. On mieletöntä, kuinka helppoa on esimerkiksi mennä uimaan: kamojen vaihto ja hissillä alas, sitten pihalle ja pääseekin jo pulahtamaan. Uimassa on tullutkin käytyä melko ahkerasti, ja meidän kaikkien uintitaitomme sekä -kuntomme ovat kehittyneet huimasti. P:kin pystyy uimaan vaparia jo lähes ison altaan päästä päähän (olisikohan matka jotain 25 m). Emme ole vielä kokeilleet, mutta uskoisin hänen siihen pystyvän. Eilen ostimme sellaisen kumisen torpedon (Toypedo), jonka avulla on hauska harjoitella myös sukeltamista - torpedo nimittäin uppoaa pohjaan, jos sitä ei saa kiinni ajoissa :). Heittotekniikassa on meillä kaikilla vielä hiomista... Joskus torpedo alkaa vajota pohjaan saman tien, joskus se pomppii iloisesti kaarrellen pitemmän aikaa veden pinnalla. Hauskaa on joka tapauksessa!

Tänään tuntuva mukava lihaskipuni on seurausta eilisestä kuntosalitreenistä. Taloyhtiömme salilla ei voi tehdä täydellistä treeniä, mutta sellaiseen kuntopiirin tapaiseen harjoitteluun se on ihan hyvä. On siellä jopa pari juoksumattoakin, mutta esimerkiksi jalkojen treenaaminen vaatii vähän enemmän mielikuvitusta :). Sali toimii silti ihan hyvin, kun odottelemme lähiostarin salin avajaisia. Olemme siis vihdoinkin saaneet hommattua myös kuntosalijäsenyyden (siihenkin tarvitaan täällä luottokorttia :D)! Oikeastaan kuntosalihommaa ajateltuna oli ihan hyvä, ettei luottokortti tullut silloin heti. Olisimme varmaan liittyneet jäseniksi muualle emmekä tuohon kävelymatkan päähän :). Marraskuun puolen välin tietämillä ovien pitäisi avautua. Siihen asti riittää ihan varmasti nämä taloyhtiön tarjoamat puitteet :).

Itse olen iloinen siitä (varmaan syy on se, etten ole sattuneesta syystä vielä sykejumppiin päässyt), että olen yllättävän hyvin saanut tsempattua itseni juoksumatolle juoksemaan. Olisi siis sittenkin kannattanut ottaa juoksukengät Suomesta mukaan.... Jumppakengillä juokseminen ei ole tietysti mitään parasta jaloille - saati että voisi edes harkita lähtemistä asfaltille. Ulkona lenkkeily on täällä toki muutenkin lähes mahdoton tehtävä kuumuuden vuoksi, mutta joskus sitä voisi olla kiva kokeilla. Pitäisiköhän seuraavina kenkinä hankkia kunnon lenkkarit - saisin T:nkin kirimään ainakin siihen toiselle matolle yhtä aikaa :D.

Suomessa pääsette kohta luistelemaan ja hiihtämään, me jatkamme täällä näiden kesäisimpien lajien parissa :). On siis kuuma tai kylmä, liikutaan ulkona tai sisällä, kaikki on varmasti samaa mieltä, että liikunnasta tulee hyvä olo ja mieli!

Hopi hop!

-E

Akvaariossa

Heippa!

Kävimme jokin aika sitten tutustumassa paikalliseen akvaarioon. Olkoon tämä nyt sitten ilmainen mainos, mutta upea paikka Aquaria KLCC on - kerrassaan upea! Kuvamateriaali ei ole kaikista parasta mahdollista, sillä kuvat on tietysti otettu lasin läpi eikä salamaa saa käyttää (tätä eivät sitten tietenkään kaikki noudattaneet, kuten voitte varmasti kuvitella...), mutta eiköhän niistä jotain irti saa. Kaikkien kuvattujen kohteiden lajia / nimeä en muista, mutta ei se haittaa :).

Piraija on oikeastaan petollisen kaunis kala.

En olisi uskonut näkeväni panssarivaunua akvaariossa :).

Tällä sähköankeriaalla on varmasti virtaa kintaissa!

Kyllä - viiksivallukin tavattiin (englanninkielinen nimitys oli muistaakseni catfish).

Akvaariossa (?!) oli myös joitakin hyönteisiä näytillä. Aika pieniä, jos P:n käteen vertaa :).

Kaverilla on aika pitkä kaula.

Tämän lajin suurimmat yksilöt ovat reilusti P:tä isompia.

Tämä "koeputki" on useita metrejä korkea. Hieno! Mittasuhteiden avuksi: takana näkyy portaikon kaiteita, kun oikein tihrustaa.

Yksi keskeinen elämys on myös tunneli, jonka kattona sekä seininä on puolikaaren muotoinen lasi. Itse akvaario on tässä osassa tavallaan tunnelin katto ja ympäröivät seinät. Tunnelin lattiana on hitaasti eteenpäin liikkuva liukuhihna ja sen vieressä myös kaistale "tavallista lattiaa", jolle voi halutessaan pysähtyä ihastelemaan mereneläviä. Lasi pienentää 30 % kalojen todellista kokoa.

Melko siniset maisemat.

"Ja siellä pohjalla jalajalajala mä kalan näin. Hah hah hah haa, se oli HAI, hyh hyh hyh hyi!"

Kunnon kummitus :). Vähän oli orpo olo olla sen alla...

Kuvakulma ei anna parastaan, mutta suurin rausku tässä akvaariossa painaa 125 kg. Sen taakse mahtuu isompikin mies.

Koska kyseessä on elämyspaikka, akvaariossa luonnollisesti järjestetään myös ruokintaesityksiä. Kaksi sukeltajaa menee yhtä aikaa ruokkimaan kaloja, ja se on todella näkemisen arvoinen juttu!

Ruokkijaa piiritetään :).

Vaikuttava kierros on ohi. Tästä jatkettiin sitten uusiin kujeisiin ;).

Mukavaa viikkoa!

-E