Tuostapa sukaisen!

Murr!

Nyt ei enää pysty olemaan hiljaa. Ei pysty, ei kykene!!! Onko ihan oikeasti aina pakko sukaista pienimpään väliin, pujotella jatkuvasti kaistalta toiselle (esimerkiksi 4-kaistaisella samaan suuntaan menevällä tiellä lähteä tässä risteyksessä oikeanpuolimmaiselta kaistalta työntymään vasemmanpuolimmaiselle kaistalle vähäksi aikaa ja sitten palata takaisin sinne oikealle, koska on seuraavassa risteyksessä kääntymässä oikealle - tai parhaimmassa tapauksessa vasemmelle...) siinä luulossa, että ehtii auton keulan verran aikaisemmin paikalle, tai esimerkiksi ajaa suoraan kääntyvien kaistalta?! Malesialainen liikenne on välillä ihan HIR-VE-ÄÄ! Perussääntönä voisikin olla: Älä oleta mitään.

Tähän asti olen saanut sulateltua liikennekäyttäytymistä ihan hyvin, mutta nyt on parina päivänä tahtonut hermo kiristyä erilaisten typerien valintojen takia. En sano, että itsekään osaisin aina parhaimmat valinnat tehdä, mutta yritän minä kuitenkin edes vähän järkeillä, millä kaistalla minun kannattaa pysyä (sitten kun olen haluamalleni kaistalle päässyt) tai miltä kaistalta saan ajaa mihinkin suuntaan. Yritän myös käyttää vilkkua, silloin kun olen kääntymässä, ja minä siis oikeasti tarkoitan sillä vilkulla, että minä käännyn ja että minä käännyn vilkun osoittamaan suuntaan. Hyvin usein täällä näkee autoja huristelevan vilkku päällä, mutta ei sillä välttämättä ole mitään tekemistä sen kanssa, että auto kääntyisi vilkun osoittamaan suuntaan. Se menee suoraan - tai sitten se kääntyy toiseen suuntaan tai ehkä joskus jopa sinne vilkun osoittamaan suuntaan. Enimmäkseen on kuitenkin niin, että vilkkua ei käytetä lainkaan. Eikö olekin ihanaa :D?

Ei ole myöskään yhtään epätavallista, että auto on pysähtyneenä keskelle tietä. Sillä varmaan on hyvä syy näin tehdä, koska siinä on hätävilkut päällä. Autossa on varmaan jokin ongelma. Lähempi tarkastelu (ohi ajettaessa) saattaa osoittaa, että kuljettaja on vain pysähtynyt puhumaan puhelimessa. Hienoa tietysti on, ettei hän ole vaarantanut liikennettä puhumalla ajamisen aikana kännykkään ja että kuljettaja on vilkkuineen ajatellut muita liikenteessä kulkijoita.

Malesialainen "minä ensin" -ajatusmalli on ilmeisesti syy siihen, että takana ajava tulee hidastetöyssyjen (ja näitä on täällä todella paljon) kohdalla kiinni puskuriin tai koukkaa rinnalle, mutta jää töyssyn jälkeen kiihdytyksessä taas turvallisemman matkan päähän. Miksi jarruttaminen pitää jättää niin viime tippaan? Miksi kaistaa vaihdetaan? No jos minä kuitenkin pääsisin tuosta autosta tällä kaistalla ohi, jotta voisin viiden metrin jälkeen olla tuossa risteyksessä ensin, vaikka edellisen kaistan jono olikin lyhyempi ja juuri ohittamani auto pääsi menemään risteyksestä jo. Eihän minun tarvitse mitään ennakoida - ei se kannata... Tärkeintä on, että minä ehdin ensin.

Oma rikkautensa ovat myös skootteri- ja mopokuskit. Heillä on ilmeisesti ihan omat liikennesääntönsä, joita siis ei todennäköisesti edes ole olemassa. Mopokuskit eivät jää auton taakse risteyksissä, joissa pitää odottaa omaa vuoroaan. Kuskit tulevat AINA keulille - jostakin raosta ne vain tiensä sinne löytävät. Punaiset valot eivät mopoja hidasta, ja onkin enemmän sääntö kuin poikkeus, että jos vain on mahdollisuus, risteyksestä mennään heti, oli punainen tai ei. Liikenneympyröitäkään ei kannata kiertää oikeaan suuntaan, jos väärään suuntaan ajaminen lyhentää reittiä. Itse asiassa on turha kiertää mitään virallista reittiä, jos vain tuosta pääsee oikaisemaan. Ei kai se nyt ketään haittaa, että yksisuuntaisella kadulla ajetaan väärään suuntaan, sillä mopothan ovat niin pieniä, että mukaan mahtuu...

Miten täällä sitten pystyy ajamaan? On vain ajettava. On oltava koko ajan valmis polkemaan jarrua, otettava oma tila, sillä päätä ei ehdi pyörittämään ennakoivassa mielessä aina tarpeeksi. Täytyy vaan ajaa eikä keskittyä periaatteessa yhtään siihen, mitä muut tekevät. Niin hullulta kuin se kuulostaakin, kaaosmainen kaaos on juuri näin hallittua kaaosta. Ja se, mikä täällä kuitenkin toimii, on se, että tilaa annetaan, kunhan se otetaan.

Tuostapa siis sukaisen minäkin :).

-E