Palvelu pelaa välillä huonommin, välillä paremmin ja välillä jopa liikaakin :)

Heippa!

Mitäpä sanoisitte, jos ette saiskaan sitä, mitä kovan pohdinnan jälkeen haluaisitte? Olisitte miettineet, pähkäilleet ja ottaneet huomioon mielestänne kaiken mahdollisen aina aukioloajoista listoilla kerrottuun tarjontaan saakka... Tällöin yleensä luulisi, ettei mikään muutu, mutta ehkä se onkin yleistä harhaluuloa, ja kaikki juuri sen vuoksi muuttuukin ;).

Täällä on mahdollista tilata kotiin ruokaa ja juomaa ihan passeliin hintaan. Toimitusmaksu kotiovelle on vain 12RM + tietysti tilauksen hinta. Palveluperiaate on yksinkertainen: alueella on joitakin ravintoloita, jotka ovat mukana Room Service -palvelussa. Tämä palvelu toimii siten, että kun ravintola on valittu, haluttu tilaus tehdään internetissä tai puhelimitse suoraan Room Serviceen, joka sitten siis toimittaa tilauksen kotiovelle. Olemme käyttäneet tätä palvelua kaksi kertaa. Ruuissa ei ole ollut valittamista. Huvittavaa molemmilla kerroilla on ollut se, että meidän on täytynyt vaihtaa tilauksemme toiseen ravintolaan. Ensimmäisellä kerralla valitsemamme ravintola ei ollut sittenkään auki, vaikka tarkistimme sen sekä netistä että esitevihkosta ja vaikka tilauksen pystyi silti tekemään, ja toisella kerralla valitsemamme ravintola ei voinut valmistaa pizzoja, vaikka netissä ne olivat listalla ja saimme (jälleen) tilauksenkin tehtyä. Missään vaiheessa - ainakaan netin kautta tilattaessa - mikään ei ilmoita, ettei tilausta voi tehdä ko. ravintolaan tai että valittua ruokaa ei ole saatavilla. Ymmärrän toki, ettei reaaliaikainen tieto välttämättä ole aina mahdollinen - voihan esimerkiksi internetyhteys pätkäistä tai joku unohtaa päivittää tietoja. No joo, eihän tämäkään maailman vakavinta taas ole, näitä hauskoja sattumia vain! Pitää edelleen hyväksyä, että "can not, mam / sir" :). Kummallakin kerralla olemme ruuat kuitenkin lopulta saaneet, ja hyviähän ne ovat olleet!

Emme ole vielä myöskään kunnolla tottuneet paikalliseen tapaan, että illallinen syödään meikäläisittäin katsottuna verrattain myöhään. Moni ravintola sulkee iltapäivisin ovensa noin kolmen aikaan ja avaa ne uudestaan aikaisintaan iltakuudelta. Kun viiden aikoihin vatsa jo kovin kurisee, mietimme usein, onkohan se tai se paikka jo auki. Pakko toki muistuttaa, että aina on ravintoloita, jotka eivät iltapäivätaukoa pidä, joten oma vikahan se on, jos pyrkii sellaiseen paikkaan, joka on vielä kiinni :).

Kuluneen viikonlopun aikana kävimme viimein syömässä yhdessä ravintolassa, jonne olimme aikoneet mennä jo pitkään. Emme löytäneet aukioloaikoja mistään, joten päätimme koettaa onneamme ja mennä katsomaan, mikä meininki siellä on. Ravintoloitsija istui pöydän ääressä (ravintola oli muuten tyhjä) joidenkin papereiden kanssa ja toivotti meidät tervetulleiksi. Takaosan pöydät olivat vielä siistimättä, sillä ravintolassa oli ollut yksityistilaisuus. Jäimme etuosaan, koska samapa se, missä istuisimme :). Saimme listat, valitsimme juomamme ja ruokamme, mutta arvaattekin jo varmasti, ettemme voineet valita niitä, joita olisimme halunneet :D. Meille ehdotettiin jotain muuta vaihtoehtoa - lähes samaa, mutta kuitenkin eriä (same same but different :D). Ei se haitannut: ruoka oli fantastista, loistavaa ja todella hyvää! En tiedä, olivatko yksityistilaisuuteen osallistuneet tyhjentäneet raskaalla kädellä valikoimia (en nimittäin saanut myöskään yhtä juomaa) ja oliko ravintolan tarkoitus olla oikeasti vielä meidän saapuessamme edes auki, mutta vaihtoehtojen tarjoamisen tai palvelualttiuden puutteesta ei kyseistä ravintolaa voi silti syyttää. Päinvastoin! P halusi jälkiruoaksi jäätelöä. Sitäkään ei ollut (ei ilmeisesti edes listoilla), mutta sitä käytiin P:lle erikseen ostamassa vesisateesta huolimatta :). Meille jäi hyvä mieli ja erittäin hyvä maku suuhun! Aiomme varmasti mennä uudestaan :).

Tähän loppuun on pakko kertoa vielä pari palvelutapahtumaa :). T kertoi edellisessä tekstissään, että olemme lopultakin saaneet luottokorttimme! Moni kauppakeikka on helpottunut, koska ei aina tarvitse miettiä, onko käteistä vai ei. Olemme myös vinguttaneet Visaa ihan kiitettävään tahtiin :). Vaikka meillä ei olekaan vielä niitä malesialaisia henkilökortteja, joista kerroin jokin aika sitten, saimme pääsylippumme akvaarioon edullisemmin, kun maksoimme ne paikallisella luottokortilla. Kassa kysyi minulta, onko meillä henkilökortteja. Sanoin, ettei vielä, ja annoin maksukorttini. Kassa vilkaisi sitä ja sanoi, että sinulla kuitenkin on paikallinen luottokortti, paineli muutamia nappuloita ja antoi lippumme halvemmalla hinnalla :). Kiitos!

Miksi sitten palvelu pelaa joskus liikaakin? Täällä on käytäntönä kuulemma ihan turvallisuussyistä soittaa luottokortin haltijalle lähes joka kerta, kun korttia on käytetty. Puhelin on soinut jo useamman kerran - erityisesti T:llä. Minulla ei!? Joko se on niin, että minä ostelen yleensäkin enemmän ja ostelen epäilyttävissä paikoissa, tai sitten T on sopinut pankin kanssa, että vaimon ostoksista on aina ilmoitettava hänelle :). Ei sitten osteta yllärilahjojakaan, koska mikä ylläri se nyt enää on, jos saa tiedon etukäteen :D. Vitsi vitsi :D.

Näihin palvelutunnelmiin!

-E

Mutkan kautta suoraan, tai sitten ei

Luottokortit sitten saapuivat tänään kuuriirin tuomana ja jopa tunnusluvut löytyivät postilaatikosta nätisti kirjeissä! Nämä eivät siis ole ne Suomeen lähetetyt kortit, vaan ne mitätöitiin ja nämä on niiden tilalle lähetetyt. Siis mutkan kautta, muttei kuitenkaan.

Olenkohan muuttunut, kun tänään olin positiivisesti yllättynyt (toisen kerran tänään) siitä, että tuholaistorjunta firman edustajat tulivat ns. ajallaan, eli tulivat vain 20 minuuttia myöhässä. Jos Suomessa tapahtuisi vastaavaa, vxxxxxxxsin varmasti aiheesta jne. Tänään olin oikeasti positiivisesti yllättynyt ja se varmaan välittyi myös työn suorittajillekin. Toinen positiivinen yllätys oli siis tuo korttien saapuminen, sitä oli oikeasti iloinen, kun ne lopulta tuli vain vajaan kuukauden myöhässä! Useimmat teistä varmaan tuntee paremmin sen T:n joka saa hepulin ja raivoaa jos joku on 5 minuuttia myöhässä tms. Asiat ovat suhteellisia, vissiin.

Se on varmaan syksy tullut, kun tänään näin yhden puun/pensaan tiputtaneen kuolleen oksan pois...

-T

On se vaan niin outoa

Helou!

Tämä aamu oli minulle yksi näytönpaikka: vein T:n töihin ja ajelin ihan itsekseni P:n kanssa takaisin kotiin. En ollut ilman T:tä autolla täällä vielä ajellut. Hyvin kaikki meni, vaikka Murphyn lakikin oli luonnollisesti mukana: vettä satoi ja tuuli riepoi, mikä tekee täällä ajamiseen vielä oman lisämausteensa. Onnitella kuitenkin saa :). Vain kerran minulle töötättiin - ja sekin oli semmoisessa risteyksessä, jossa on pakko odottaa ja seurata oikealle sekä vasemmalle, mitä muut autoilijat tekevät. Täällähän ei siis vilkkua juuri käytetä, ja jos käytetään, se ei silti merkitse mitään, tai sitten merkitsee. No mutta kuitenkin tämä tulikoe on nyt selvitetty :).

Ehkä tässä tavallaan kokee myös jonkinlaista outoutta... Tarkoitan sitä, että niin vain elämä täälläkin tosiaan asettuu uomiinsa, vaikka kaikki onkin erilaista kuin kotimaassa. Joka päivä aurinko nousee ja laskee, ja me porskuttelemme täällä eteenpäin kuin vanhat tekijät :). Outoa elosta tekee ainakin minulle myös se, että vuodenaikojen vaihtelua ei todella ole. Mistään ei voi tulkita, mikä kuukausi on menossa, jos sitä ei kalenterista katso. Se on uskomatonta, miten neljään vuodenaikaan tottuneena huomaa oikeasti rytmittäneensä elämäänsä ja vuottansa tietyin kaavoin.

Suomessa on nyt alkusyksy, joka on meidän perheessämme tarkoittanut aina myös lätkäkauden alkamista. Nyt emme sitten istua törötä omilla kausikorttipaikoillamme kannustamassa Kärppiä voittoon. Luemme vain aamuisin netistä, miten on käynyt. Outoa, outoa, koska radiostakaan pelejä ei kuule aikaeron vuoksi. En ainakaan kovin usko, että jaksaisimme valvoa niin myöhään joka kerta...

Tällä hetkellä kaipaan eniten sitä, että illat pimenisivät vähitellen (eivätkä käytännössä kertalaakista kuten täällä) ja että voisin laittaa takkaan rauhoittavan tulen, istua ja katsella leikkiviä liekkejä. En minä kaipaa syksyn sateita, lehtien haravoimista tai talveen valmistautumista. En minä kaipaa tulipalopakkasia, lumitöitä, sääskiä tai ruohonleikkuuta. Minä kaipaan vain niitä kaikkia ihania ja positiivisia asioita, joita syksyssä ja kaikissa muissakin vuodenajoissa on. Täällä minulla ei ole suomalaisten vuodenaikojen kumpiakaan puolia - ei ihania eikä ikäviä. Minulla on vain koko ajan kesä. Se on malesialainen kesä - ja kyllä minä siitä nautin :). Olen kaikesta huolimatta niin onnellinen ja riemuissani siitä, että saan tämän kokea. Älkää siis ottako vuodenaikojen kaipuutani valituksena - ottakaa se uuden oppimisena :).

Erilaista vuotta ja uusia kokemuksia olemme tulleet hakemaan ja sellaisia me saammekin. Kaikesta siis nautitaan täpöllä! Vanha viisaus sanoo, että pitää mennä kauas nähdäkseen lähelle, ja se on niin totta. Tämä lämpö ja kesän jatkuminen on aivan ihanaa - ja yhtä ihanaa on myös se, että luonnossa näyttää välillä erilaiselta. Oi että se on rikkautta! Muistakaapa se siellä kotona :).

Tähän loppuun lainaan vielä Positiivareissa ollutta tekstiä, joka mielestäni kuvaa erittäin hyvin sitä, että asioilla on aina kaksi puolta.

"Kun jonkin tekeminen vie joltakulta toiselta kauan, hän on hidas.

Kun jonkin tekeminen vie minulta kauan, olen perusteellinen.

Kun joku muu ei tee jotain, hän on laiska.

Kun itse en tee jotakin, minulla on kiire.

Kun joku muu tekee jotakin pyytämättä, hän ylittää valtuutensa.

Kun minä ryhdyn johonkin pyytämättä, olen aloitekykyinen.

Kun joku ilmaisee mielipiteensä voimakkaasti, hän on härkäpäinen.

Kun minä ilmaisen mielipiteeni voimakkaasti, olen luja.

Kun joku toinen ei piittaa etiketin vaatimuksista, hän on

sivistymätön. Kun minä viittaan kintaalla etiketin vaatimuksille, olen

individualisti."

Nautinnollista viikonloppua kaikille!

-E

Reissu Sunway Lagooniin ja vähän muutakin laidasta laitaan

Tervehdys!

Olipas mukava viikonloppu! Teimme ensimmäisen reissun Sunway Lagooniin, joka on todella kiva paikka. Oikeastaan reissu oli sinne toinen (kävimme paikassa jo maaliskuun lomamatkallamme) mutta siis ensimmäinen omalla autollamme ja omilla navigaattorin avustamilla suunnistustaidoillamme :). P huolehti kovin siitä, että annan T:n kääntyä vasemmalle, jos navigaattori niin neuvoo... Maaliskuun reissullamme nimittäin kielsin ystäväämme ajamasta johonkin ramppiin (minulla oli mukamas silloin perusteltu syy, mutten muista sitä enää :D), ja vääräänhän sitä silloin ajettiin. Tilanne korjaantui kuitenkin pian, ja pääsimme silloinkin lopulta perille!

Olimme tällä kertaa laiskoja ja jätimme kameran kotiin. Alla olevat kuvat on otettu maaliskuussa, mutta väliäkö sillä - samalta siellä näyttää vieläkin :). Sunway Lagoon on siis paikka, jossa on muun muassa vesipuisto, huvipuisto, extreme-puisto, eläinpuisto ja ostoskeskus, jossa on myös Kuala Lumpurin ainokainen (korjatkaa, jos olen väärässä) jääluistelukenttä. Luistelua emme vielä ole kokeilleet. Keskityimme uimiseen ja huvipuistossa riekkumiseen :).

Kuala Lumpurhan ei ole rannikkokaupunki, joten hiekkaranta on tietysti pitänyt rakentaa. Kuvan vesi kuuluu altaaseen, jossa on matalimmalla kohdalla hiekkapohja :).

Riippusiltakävelyäkin pääsee kokeilemaan.

Sunway Lagooniin voi ostaa monenlaisia lippuyhdistelmiä: kaikki puistot sisältävän lipun tai esimerkiksi 3 puistoa (vesi-, huvi- ja eläinpuisto) sisältävän. Me olemme suosineet tuota 3:n yhdistelmää, sillä ymmärtääksemme P on vielä liian pieni esimerkiksi extreme-puistoon. Huvipuistossakaan hän ei pääse ilman aikuisen seuraa laitteisiin, koska on alle 120 cm pitkä. Vastaavissa laitteissa on joissakin muissa paikoissa ikäraja, ei pituusrajaa. No maassa mennään usein maan tavalla, kuten todettu on monta kertaa :).

Lippujen hinnoissa voi myös hiukan säästää, jos omistaa malesialaisen henkilökortin. Meillä tätä korttia ei vielä ole, mutta tarkoitus olisi sellainen hankkia. Emme me sitä ole hankkimassa säästämisen vuoksi (niin suurista summista ei ole kyse) vaan siksi, ettei muun muassa tarvitsisi aina kuljettaa passia mukana. Kortit, lippuset, lappuset ja niiden merkitykset ovat myös saattaneet mennä minulla sekaisin, mutta muistaakseni homma tosiaan toimii noin.

Paikalliset käyttävät luonnollisesti ahkerasti henkilökorttejaan saadakseen alennuksia eri paikkoihin. Sunway Lagoonissa lipunosto tapahtuu seuraavasti: jonotetaan kiltisti lippuluukun edessä. Ennen luukkua jonossa on kuitenkin portti, josta pääsee läpi, vasta kun on kertonut henkilökunnan edustajalle, millaisen lipun ja montako aikoo ostaa. Jos mukana on alennukseen oikeuttava kortti, se pitää näyttää tässä vaiheessa ensimmäisen kerran. Mukaan anntetaan paperilappu, johon on merkitty, mitä luukulta on tarkoitus ostaa. Kun lopulta pääsee lippuluukulle, siellä annetaan ko. lappu ja näytetään taas niitä alennuskortteja, vaikka ne on kaksi metriä sitten näytetty toiselle henkilölle. Voitte kuvitella, millainen sekamelska saattaa olla, kun monihenkisen perheen yksi jäsen jonottaa eikä jonkun kortti olekaan mukana (tai henkilö odottaa kauempana ja kortti pitää saada häneltä, jotta alennusoikeus voidaan merkitä lappuun). Sitten huudellaan, että tuopa kortti tänne jne. Pahimmassa tapauksessa jonottava henkilö antaa tässä vaiheessa henkilökortit takaisin, kunnes kuulee lippuluukulle päästyään, että kortit pitää taas näyttää. Rumba alkaa alusta... Mutta mehän vain hymyilemme ja odotamme kiltisti :).

Ei tämä tietenkään vakavaa ole - tarkistamisen tarkistamisen tarkistaminen vaan joskus hämmästyttää ja huvittaa. Tuli tässä todistettua, että hyvähän se on, että tarkistetaan monta kertaa, mutta sekään ei aina takaa oikeaa lopputulosta :). Viikonlopun päivänä muutamana erehdyimme huomauttamaan, että hyllyn reunassa oli eri hinta kuin kassalla ilmeni. Kävin kassan kanssa katsomassa hintalappua ja hän totesi saman kuin minä. Paikalle tuli toinen henkilö, joka otti tuotteen ja lähti katsomaan hintaa eri paikasta. Hän tulee pian takaisin ja piippauttaa viivakoodia: hinta pysyi samana. Me sanoimme siihen kassan kanssa, että hinta on tuon hyllyn reunassa eri. Kolmas henkilö tuli paikalle ja kävi katsomassa hintaa. Lopulta saimme tuotteen sillä hinnalla, kuin olimme sen hyllyn reunassa nähneet, mutta siihen tarvittiin todella kolme eri henkilöä asiaa varmistamaan.

Paljastan nyt, että lopulta huomasimme olleemme väärässä, mutta tämän havaitsimme eri kerralla :). Hupsista, mutta ei kerrota kenellekään :). Olimme ottaneet saman valmistajan eri rypäleestä tuotetun viinin hyllystä. Tämä rypäle oli kalliimpi kuin se, jonka hinta siis oli näkyvillä. Emmehän me sitä voineet tietää, sillä näkyvillä oli vain yksi hintalappu eikä sitä niin tarkkaan tullut katsottua :). Jyräsimme henkilökunnan ihan pokkana kumoon... Pahoittelemme tapahtunutta! Hyvä siis on olla itsekin tarkkana. Ei meitä aina yritetä huijata :).

Näin sitä ollaan taas muutamia kokemuksia rikkaampia! Hyvillä mielin jatketaan :). Olkaapa kaikki kiltisti!

-E

Voimannäytös

Heippa

Voi kunpa pystyisin, kunpa onnistuisin... Kunpa voisin pitää ikkunaa selällään, että saisin edes yrittää. Olisi NIIN mahtavaa saada vangituksi kuvaan nuo salamat, tuo veden liike, tuo valtava voima, joka taivaalla jyllää! Ei se taida kuitenkaan onnistua...

Olin luullut jo kokeneeni rajuja ukonilmoja, meteliä, välkettä ja vettä, mutta näiden neljän viikon aikana täällä olen saanut muuttaa käsityksiäni ihan täysin. Ukkonen - salamat, jyrinä, satava vesi - on täydellistä luonnonilmiön voimannäytöstä!

On mahtavaa seurata sadepisaroiden tippumista maahan, kun saa itse katsoa niitä ylhäältä alas :). Se onnistuu meiltä ikkunoista (olisipa parveke!), koska talomme on rinteessä ja ikkunat suhteellisen korkealla. Suoraan edessä ei ole naapuritalon seinää, joten meiltä näkee myös aika kauas muille kukkuloille :). Yleensä ukonilmaan liittyy myös tuuli, ja siksi on upeaa, kun näkee sateen liikkuvan sivuttain. Aivan totta - sivuttain :). Suomessa en muistaakseni ole koskaan nähnyt kunnolla salamaa, vain pelkkiä välähdyksiä niistä. Nyt olen nähnyt sen: ison, kirkaan, sahalaitaisen ja piiiiiiiiiiiiiitkäään näkyvillä olevan salaman. Se oli poijjaat ja tyttäret SALAMA. Aivan upea, aivan mahtava!

Kaikista vaikuttavinta on kuitenkin ukkosen jyrinä. Se parhaimmillaan suorastaan räjähtää kuuluville - ihan kuin oikeasti jotain kalliota räjäytettäisiin! Joskus se kuulostaa satojen miljoonien raippojen viiltävältä sivallukselta (en nyt keksi parempaa kuvausta), metalliselta ja ihan hirmuisen sähköiseltä :). Ääni on uskomaton! Aivan uskomaton!

Itsensä tuntee äärettömän pieneksi ja mitättömäksi kaiken tuon voiman keskellä, mutta siitä huolimatta ei pelota. Oikeastaan räiskettä seuraa vain niin haltioituneena, ettei mitään pelkoa edes muista. Luonto näyttää voimansa, ja se vangitsee seuraamaan esitystä sanattomana. Häikäistyneenä :).

Niin kaunista.

-E

Kuukausi takana

Terveiset tuolta altaalta jossa uimme, löhösimme, luimme kirjaa ja tuli siellä myös nautittua myöhäinen lounas. Kyllähän tätä voi kutsua luksukseksi! Tuntuu oudolta ajatella, että se on syksy!?! Ainakin Suomessa alkaa olla? Täällä ei tosiaan ei ole minkäänlaista vuodenaikavaihtelua, lämpöä riittää. Sen on tämä ensimmäinen kuukausi täällä jo osoittanut.

Eilen vierailimme Matta Fair matkamessuilla ja olihan siellä porukkaa ja jos jonkinlaista matkaa tarjolla. Hymy nousi väkisin naamalle, kun tulivat tarjoamaan edullisia matkoja Eurooppaan. Oli helppoa sanoa, että ei just nyt kiinnosta. Kaupan näytti olevan myös kymmenen päivän joulumatkapaketti Suomeen! Hinta ei jäänyt mieleen. Mitään emme kuitenkaan messuilta ostaneet, vaikka olemmekin jo suunnittelemassa ensimmäisiä matkoja täälläpäin, mutta niistä sitten myöhemmin lisää.

Tämmöisin laiskotteluterveisin:


-T