On se vaan niin outoa

Helou!

Tämä aamu oli minulle yksi näytönpaikka: vein T:n töihin ja ajelin ihan itsekseni P:n kanssa takaisin kotiin. En ollut ilman T:tä autolla täällä vielä ajellut. Hyvin kaikki meni, vaikka Murphyn lakikin oli luonnollisesti mukana: vettä satoi ja tuuli riepoi, mikä tekee täällä ajamiseen vielä oman lisämausteensa. Onnitella kuitenkin saa :). Vain kerran minulle töötättiin - ja sekin oli semmoisessa risteyksessä, jossa on pakko odottaa ja seurata oikealle sekä vasemmalle, mitä muut autoilijat tekevät. Täällähän ei siis vilkkua juuri käytetä, ja jos käytetään, se ei silti merkitse mitään, tai sitten merkitsee. No mutta kuitenkin tämä tulikoe on nyt selvitetty :).

Ehkä tässä tavallaan kokee myös jonkinlaista outoutta... Tarkoitan sitä, että niin vain elämä täälläkin tosiaan asettuu uomiinsa, vaikka kaikki onkin erilaista kuin kotimaassa. Joka päivä aurinko nousee ja laskee, ja me porskuttelemme täällä eteenpäin kuin vanhat tekijät :). Outoa elosta tekee ainakin minulle myös se, että vuodenaikojen vaihtelua ei todella ole. Mistään ei voi tulkita, mikä kuukausi on menossa, jos sitä ei kalenterista katso. Se on uskomatonta, miten neljään vuodenaikaan tottuneena huomaa oikeasti rytmittäneensä elämäänsä ja vuottansa tietyin kaavoin.

Suomessa on nyt alkusyksy, joka on meidän perheessämme tarkoittanut aina myös lätkäkauden alkamista. Nyt emme sitten istua törötä omilla kausikorttipaikoillamme kannustamassa Kärppiä voittoon. Luemme vain aamuisin netistä, miten on käynyt. Outoa, outoa, koska radiostakaan pelejä ei kuule aikaeron vuoksi. En ainakaan kovin usko, että jaksaisimme valvoa niin myöhään joka kerta...

Tällä hetkellä kaipaan eniten sitä, että illat pimenisivät vähitellen (eivätkä käytännössä kertalaakista kuten täällä) ja että voisin laittaa takkaan rauhoittavan tulen, istua ja katsella leikkiviä liekkejä. En minä kaipaa syksyn sateita, lehtien haravoimista tai talveen valmistautumista. En minä kaipaa tulipalopakkasia, lumitöitä, sääskiä tai ruohonleikkuuta. Minä kaipaan vain niitä kaikkia ihania ja positiivisia asioita, joita syksyssä ja kaikissa muissakin vuodenajoissa on. Täällä minulla ei ole suomalaisten vuodenaikojen kumpiakaan puolia - ei ihania eikä ikäviä. Minulla on vain koko ajan kesä. Se on malesialainen kesä - ja kyllä minä siitä nautin :). Olen kaikesta huolimatta niin onnellinen ja riemuissani siitä, että saan tämän kokea. Älkää siis ottako vuodenaikojen kaipuutani valituksena - ottakaa se uuden oppimisena :).

Erilaista vuotta ja uusia kokemuksia olemme tulleet hakemaan ja sellaisia me saammekin. Kaikesta siis nautitaan täpöllä! Vanha viisaus sanoo, että pitää mennä kauas nähdäkseen lähelle, ja se on niin totta. Tämä lämpö ja kesän jatkuminen on aivan ihanaa - ja yhtä ihanaa on myös se, että luonnossa näyttää välillä erilaiselta. Oi että se on rikkautta! Muistakaapa se siellä kotona :).

Tähän loppuun lainaan vielä Positiivareissa ollutta tekstiä, joka mielestäni kuvaa erittäin hyvin sitä, että asioilla on aina kaksi puolta.

"Kun jonkin tekeminen vie joltakulta toiselta kauan, hän on hidas.

Kun jonkin tekeminen vie minulta kauan, olen perusteellinen.

Kun joku muu ei tee jotain, hän on laiska.

Kun itse en tee jotakin, minulla on kiire.

Kun joku muu tekee jotakin pyytämättä, hän ylittää valtuutensa.

Kun minä ryhdyn johonkin pyytämättä, olen aloitekykyinen.

Kun joku ilmaisee mielipiteensä voimakkaasti, hän on härkäpäinen.

Kun minä ilmaisen mielipiteeni voimakkaasti, olen luja.

Kun joku toinen ei piittaa etiketin vaatimuksista, hän on

sivistymätön. Kun minä viittaan kintaalla etiketin vaatimuksille, olen

individualisti."

Nautinnollista viikonloppua kaikille!

-E