No mutta tervehdys kaikille!
Ei saa soimata, vaikka blogin nimi onkin vielä se vanha ja perinteinen. Ei tässä ole nyt ehtinyt nimeä vaihtaa, ja sitä paitsi löydätte ainakin varmemmin vielä turinoidemme ja tarinoidemme äärelle. Niin ja onhan tämä tekstikin vasta ensimmäinen sitten Malesiasta lähtömme jälkeen. Ei saa hötkyillä :). Ähäkutti, Malesia jätti merkkinsä ;).
Laskeskelin tässä jokin päivä sitten, että kohta me olemme olleet kolme kuukautta koti-Suomessa. Kolme kuukautta! Sehän on yksi neljäsosa koko Malesiassa oleskelumme ajasta. Herranen aika sentään - ei tämä ajan rientäminen ole miksikään muuttunut. Tuskinpa se edes muuttuukaan. Niinpä niin, elämä on.
Elämämme on myös jatkanut mielenkiintoisia uomiaan Suomeen palattuamme. Vielä kerran tuhannet kiitokset kaikesta avusta, jota olemme paluumme jälkeen saaneet! Kaikki on tullut todella tarpeeseen! Oli myös mahtavaa saada lomailla Suomessa hetken aikaa (vaikka suurin osa lomasta menikin samperin auton etsimiseen, mutta en voi valittaa, hyvä peli on nyt alla :D), ennen kuin sitten pläjähti ja pyörähti Suomen arki käyntiin. Siinä sitä onkin ollut tohinaa...
Minä olisin ihan hyvin voinut jatkaa vielä kotosalla oloa senkin uhalla, että Suomessa sellaista katsotaan enemmän tai vähemmän ja ennemmin tai myöhemmin kieroon. Helposti olisin saanut päiväni täytettyä täälläkin, vaikken joka päivä pystyisikään ramppaamaan manikyyreissä tai hieronnoissa. (Ok, olen sentään kampaamoajan saanut varattua!) Kuten muistanette, juuri ja pelkästään sellaistahan minä Malesiassa puuhailin :D. Vastaani tuli kuitenkin työnsarkaa, joten siellä sitä nyt ollaan ainakin hetken aikaa entisenlaisissa duuneissa.
P sai yhdeksi Malesian muistokseen hyvän englannin kielen taidon, joten on luonnollista, että hän kulkee nyt englanninkielisessä esikoulussa. Hyvin on mennyt, mistä kertonee se, että eräänä päivänä P tirautti itkut, kun menin häntä eskarista hakemaan. Hän totesi vielä siihen päälle: "Tulisipa äkkiä huominen!" Voi toista :). Myös T on saanut osakseen uusia kuvioita, sillä hän vaihtoi työpaikkaa ja on jo ehtinyt reissata Kiinassa ja Yhdysvalloissa - tai siis hän on parhaillaan Yhdysvalloissa. Reissuja tulee varmasti enemmän kuin ennen, mikä luonnollisesti on uusi asia koko perheelleemme. Vaikka ikävöinnin vuoksi ei aina helppoa olekaan (kaikki minut tuntevat tietävät, mitä tarkoitan), uskon kuitenkin, että eiköhän se tästä. Puuha-Peteä lainatakseni: "Onnistuuko?" "Tietenkin!" Kyllä se tästä :).
Ihanaa on ollut myös se, että jääkiekko ja erityisesti SM-liiga on taas kunnolla takaisin. Ei ole paljon tarvinnut Mustosen sakkia Kärppä-peleihin houkutella :). P on nauttinut täysin siemauksin, kuten myös minä ja T:kin. Lisäksi on suuri ilo seurata juniorin intoa liikunnallisiin harrastuksiin. Tiistaisin ja sunnuntaisin P käy jääkiekkotreeneissä, torstaisin on vuorossa jalkapallo ja sunnuntai-iltana vielä lisäksi uinti. Ettei koko homma menisi ihan kankeaksi, lauantaisin on lasten joogaa. Tiedämme, että varmasti vähempikin riittäisi, mutta miten sammutat sen palon, joka toisen silmissä loistaa? Et mitenkään. Toisaalta ei ole täysin tarvettakaan. Eräänä päivänä kuului nimittäin toive: "Minusta olisi kivaa harrastaa myös tuota salibandya!" Myönnetään, että silloin aloimme toppuutella :). Ei riitä aika ihan kaikkeen.
Tässäpä oli teille pikapläjäyksenä tuoreimmat kuulumisemme. Joillekin saan sanoa nyt hyvää yötä ja joillekin toisille taas hyvää huomenta - vaikuttaahan se aina, mihin kellonaikaan tekstejämme luette. Oman rakkaani kanssa menemme muutaman päivän näitä vuorokausia hieman erilaisissa kuvioissa kuin tavallisesti: minä sanon aamulla T:lle hyvää yötä ja hän toivottaa minulle hyvää huomenta. Alkuillasta Suomen aikaa sanomme taas toisin päin. Melkein. Huomenta T:lle kyllä, mutta en minä vielä iltakuudelta nukkumaan laita :). Niin kerta. On meillä sentään nyt sama vuorokausi menossa. Malesiassa on jo huominen. Niinpä niin, maailma on.
-E
