Kallisarvoiset muistot

Hei vaan

Täällä muistellaan! En tiedä vielä tarkasti mitä, mutta muistelen kuitenkin. Mikä tekee muistosta kallisarvoisen? Mitkä asiat me muistamme läpi elämämme? Mitä me tarvitsemme muistaaksemme? Joku tietysti vitsailee heti, että hyvän muistin, mutta veikkaan, että muistamiseen tarvitaan jotain muutakin :).

Viime lauantaina olimme tosiaan luistelemassa ja urheilusuorituksen jälkeen menimme mehulle sekä kahville. Maistoin P:n juomaa mehua ja siinä samassa olin yhtäkkiä takaisin lapsuudessani sekä päivähoitopaikan viereisessä leikkipuistossa! Perhepäivähoitajani A, joka hoiti minua vauvasta koululaiseksi, teki aina puistopäiväksi appelsiinimehua sellaiseen muoviseen taskumattiin, jossa on sellainen rengas :). Tiedättekö? Niitä on erivärisiä. P:n mehu maistui juuri siltä samalta mehulta!

Uskon, että moniin muistoihin liittyvät myös aistit. Minulle ehkä kaikista vahvimpina muistojen laukaisijana toimivat eri tuoksut ja maut. Niistä on monesti seurannut yllättäviä muistoja mieleeni. Totta kai myös "kuulen, tunnen ja näen" usein muistoja, mutta ehkä vahvimpina ovat juuri haistamisen ja maistamisen kautta tulleet. Miten teillä?

Sanotaan, että muistoja pitää vaalia. Miten me vaalimme niitä? Muistelemalla? Pitääkö meidän oikein alkamalla alkaa muistella jotain, vai nousevatko kaikki kallisarvoiset muistot mieleemme spontaanisti jonkin koetun kautta? Mitähän minäkin muistelen ja muistan Malesian vuodestamme? Laukaiseeko joskus vuosien päästä jokin asia muiston, jota en Malesiasta edes tiennyt kantavani mukanani? Ennustaa en osaa, joten nähtäväksi se jää vielä tässä vaiheessa :).

Täytyy myös todeta, että valokuvat ovat todella arvokkaita. Kuva kertoo usein enemmän kuin tuhat sanaa, kuten me kaikki olemme kuulleet sanottavan! Onneksi nykytekniikka on mahdollistanut sen, että mekin saamme katsella kuviamme täällä maailmalla - ovathan ne seuranneet meitä tänne tietokoneemme mukana. Koti-ikävän painaessa päälle on lohduttavaa, että saa tuttuja kasvoja ja hetkiä silmien eteen (vaikka eivät ne aina lohduta vaan pahentavat tilannetta :D) muutaman napin painalluksella. Vanhoina aikoina kuvat olisivat jääneet kotiin albumeihin meitä odottamaan. Se olisi kyllä haikeaa ja itse asiassa on tavallaan nytkin, sillä meidänkin valokuva-arkistoihimme voi piirtää viivan ensimmäisen digikameran hankkimisen aikoihin: tähän asti kuvat ovat albumeissa (ja nyt siis kotona) ja tästä eteenpäin digitaalisessa muodossa tietokoneella. Toisaalta sekin on surku, että nykyään kuvat useimmiten elävät vain kovalevyillä - harvoin niistä tehdään enää paperiversioita :(. Kummassa sitten lieneekään vara parempi, vanhassa vai uudessa :)? Joka tapauksessa kuvat auttavat meitä varmasti myös muistamaan sekä muistelemaan - ja eiköhän se niin ole, että haluamme ikuistaa kuviksi juuri ne tapahtumat, jotka koemme kallisarvoisiksi.

Tähän loppuun tuli vielä yksi asia mieleeni. Jos minulla on jostakin muistosta valokuva, sitä katsellessani muistan harvemmin esimerkiksi mitään tuoksua tai makua. Jos haistan tai maistan ja sitten muistan, minulla ei ole siitä muistosta olemassa valokuvaa. Ainakaan muistaakseni :). Jännä juttu :).

Muistelemisiin!

-E

Ruuasta puhutaan

Heissan

Pahoittelen hiljaiseloani, mutta on vaan jotenkin tökkinyt. Toisaalta olisi kynän alla vaikka ja mitä asiaa, ja niiden saattaminen saman otsikon alle voi olla hieman haasteellista :). Mistä lie johtuu, että näin lauantai-iltana(kin) sattuu olemaan vatsa täynnä (TAAS), joten tänään aiheena on ruoka ja siihen liittyvät kiemurat ;). Jostain syystä ruoka liittyy ihmisten jokapäiväiseen elämään melko vahavasti, ja siitä myös puhutaan paljon: "Joko olet syönyt lounaan? Joko olet syönyt illallisen? Joko olet syönyt? Joko olet syönyt...?"

Meillä on sinällään täällä helppoa, sillä emme ole allergisia millekään, jos emme laske T:n seafood-inhotusta sellaiseksi :). Okei, kaikesta ei tarvitse pitää, ja se on ihan ok. Rohkeasti olemme maistelleet monenlaista - tosin paljon on vielä maistelematta. Durian-hedelmää olemme onnistuneet välttämään vielä, mutta uskon, että "tuomiopäivä" on melko lähellä. Kai tätä herkkua on täällä asuessa maistettava edes kerran. Kerron sitten, kun se on tapahtunut.

Periaatteessa täältä saa kaikkea mitä Suomessakin, mutta samaan virkkeeseen voi lisätä tutun kommentin: "Same same, but different!" Maito ei maistu maidolta, juusto ei maistu juustolta, naudanliha ei maistu naudanlihalta, burgeri ei maistu burgerilta eikä kukaan tiedä, mitä on oikea ruisleipä... No siis maut kyllä tunnistaa, mutta niissä on jotain erilaista - esimerkiksi maito on makeampaa, naudanliha tunkkaisempaa ja juusto ehkä kitkerämpää. Hedelmät ovat herkkua - ne ovat Suomessa kiprakkaampia :). Kaikkeenhan tottuu, joten emme mekään enää niin paljon eroja huomaa. Tällaisia tässä kolmen ja puolen kuukauden aikana on joka tapauksessa tullut huomioitua.

Itse asiassa on maailman ihaninta saada uusia makuelämyksiä! Viime viikonloppuna tutustuimme kookoksen ihmeelliseen maailmaan täysin uudesta näkökulmasta: joimme (maistoimme) palmuviiniä!!! (HYI HERRANJESTAS SENTÄÄN!!! En kerro enempää. Te ette halua kuulla enempää :D.) Palmuviiniä kutsutaan myös nimellä toddy... Ensimmäistä kertaa elämässämme saimme myös maistaa kookosmaitoa suoraan pähkinän sisältä sekä syödä tuoretta kookosta. Pääosin hienoja makuja - sitäkin jännempiä kokemuksia :). Emme ole myöskään koskaan kavahtaneet ruuan mausteisuutta ja siitäkin olemme saaneet monia elämyksiä. Aivan mahtavaa on välillä syödä intialaista, välillä kiinalaista, välillä thaimaalaista, välillä malesialaista, välillä filippiiniläistä sekä välillä länsimaalaista, mutta ei-suomalaista ruokaa. Mahtavaa kerta kaikkiaan!

Mutta... mutta joskus iskee myös ihan hirveä ikävä suomalaista ruokaa! Olemme tehneet liha-makaronilaatikkoa, nakkikeittoa, lihapullia sekä uunimakkaraa ja perunamuusia. Kaurapuuroakin on aamupalapöydässä nautittu. Mutta voitteko kuvitella, kuinka vaikeaa voi olla ulkomaalaiselle ymmärtää, mitä tarkoittaa jauhelihakeitto? Neuvoin sisäköllemme, miten sellainen valmistetaan ja kerroin vielä, että sen on HYVIN yksinkertainen valmistaa. "Tässä on jauheliha, joka paistetaan pannussa ja johon laitetaan mausteeksi esimerkiksi suolaa ja pippuria. Tässä ovat perunat, jotka kuoritaan, pilkotaan ja keitetään. Lisäksi tässä ovat keittojuurekset, jotka keitetään. Kaikki nämä laitetaan ja sekoitetaan TÄHÄN kattilaan (näytin kattilan). Tarkista, että on tarpeeksi lientä, sillä kysessä on keitto, sekä maut kohdillaan. Ymmärsitkö?" "Yes, mam!" (Puolueettomasti täytyy sanoa, että ihan oikeasti uskoin kertovani selkeästi ohjeet ja että ne todella ymmärrettiin...) Lopputulos: Perunat on keitetty ja viipaloitu omalle lautaselle. Jauhelihasta on tehty bolognese-kastike. Keittojuurekset ovat kattilassa (pienemmässä kuin tarkoitin) runsaassa liemessä. Ihan hyvä lihapata siitä saatiin, kun kaadoin ylimääräisen nesteen pois ja yhdistin ainekset :D. Nami nam!

Hauskoja tapahtumia ruuan parissa olemme kokeneet, enkä usko, että ne edes tähän jäävät. Katsotaan sitten, miten suu pannaan, kun on joulun aika. En nimittäin villeissä unelmissanikaan aio yrittää kasata suomalaista joulupöytää :). Jouluruuassa jos missä, pitää kaikkien makujen olla kohdallaan. Tästä syystä valitsemme tänä vuonna täysin erilaiset jouluherkut!

Näihin tunnelmiin :).

-E

Joulun lähestyessä

Moi!

Joulukuu on sitten ihan tuossa nurkan takana. Täytyy sanoa, että tulee kyllä niin puskista. Ei ole ollut ruskaa, ei ensi lumen narskuntaa jalan alla eikä mitään muuta Joulusta varoittavaa. Joo on ollut lämmintä, uimista, lämmintä, ukkosta, lämmintä... Ja me olemme nauttineet.

Kävimme viime viikonloppuna katselemassa Malesian elämää hieman muuallakin kuin KL:ssä. Vierailimme siis Lumutissa asuvien ystäviemme luona. Matkalle tuli todettua tämä paikallisen liikennekulttuurin hauskuus (lue järjettömyys), suurin osa vaan yrittää päästä hengestään tienpäällä, se tapahtuu joko kaahaamalla ja ohittelemalla pientareen puolelta, tai hidastelemalla seilaten laidasta laitaan, nimeä vain keino, sitä ne kokeilee. Meno matkalla tuli ajettua moottoritiellä semmosessa vesisateessa, että sukat pois. Näkyvyyttä about nolla, vesiliirto riski about sata, varsinkin tietäen täkäläisten innon huolehtia autonsa rengastuksen kunnosta.

Lumutissa ja sen ympäristössä ei muuten näkyny korkeita tornitaloja tai muutenkaan kovin moderneja taloja. Kyllä siellä oli uusia liiketaloja, mutta arkkitehtuuri on sitä samaa vuodelta jotain. Jos täällä KL:ssä me blondit herätämme huomioita, niin siellä olimme MAJAKOITA. Lumutissa ei nähny muita länsimaalaisia ollenkaan. Okei siis nähtiin kun mentiin käymään asiasta tähden baarissa joka tiedettiin länsimaalaisten baariksi. Siellä oli kyllä juopuneita sakemanneja ja pari suomalaista (me mukaan lukien). Hienoja rantoja siellä sitten on kyllä kilometri kaupalla ja merivesi on muuten lämmintä täällä päin maailmaa jos sitä teistä joku sattui miettimään. :) NIIN JA PÄÄSIMME NAUTTIMAAN GRILLAUKSESTA!!! NAM!

Semmonen pikaraportti nyt Joulua odotellessa.

Niin te jotka ette kirjoittele blogia, laittakaa vaikka joskus sähköpostia tai jotain. :) (Tämä oli siis viesti sinne Eurooppaan.)

Täältä tähän.

-T

Kolmen kuukauden sekameteliraportti :)

Moikka!

Uskomatonta, mutta tämän viikon tiistaina tuli komennustamme kolme kuukautta täyteen! Mihin tämä aika oikein menee? Kuka aikani käyttää? Uskomatonta!

Näihin kolmeen kuukauteen on ehtinyt mahtua jo paljon äksöniä, uusia ystäviä, kommelluksia, hermojen menettämisiä, naurunhekotuksia, öllöttelyjä, lukemista, uuden opettelua ja vaikka mitä. Kaikkea tuota pitää ilman muuta luonnehtia yhdellä sanalla, ja se on, arvaattekin varmasti, E L Ä M Ä. Elämäähän tämä kaikki on, ja kaikkea siihen mahtuukin. Meidän elämämme on nyt täällä, ja perusasiat ovat samalla lailla kuin Suomessakin: saamme olla perheenä yhdessä, touhuamme kaikkea mukavaa, juttelemme ja jaamme asioita, pidämme yhtä ja puramme energiaa eli teemme paljon samaa kuin aina ennenkin. Tässä kaikessa on mukana malesialainen mausteseos, joka antaa tuttuihin juttuihin kivan säväyksen :). Lisäksi olemme saaneet (ja saamme varmasti jatkossakin) hämmästellä eri kummallisuuksia, jotka ovat niin eri tavalla täällä kuin kotimaassa. Niinhän sen kuuluu toki ollakin!

Ystävämme totesi hauskasti edellisen pankkikirjoituksen jälkeen, että minulla oli Malaysian moment. Voisin laajentaa momentin Hong Kongin reissussa kokemani jälkeen, että se voi olla myös Asian moment :). Monenlaista nimittäin tuli sielläkin vastaan :D! Paikallinen luottokorttimme ei toiminut Disneylandin pääsylippuluukulla, mutta suomalainen toimi. Ystävämme suomalainen luottokortti ei toiminut Disneylandin myymälässä, mutta minun paikallinen korttini toimi :D. Hong Kong on itse asiassa sen verran pieni paikka, että vaikka vaihtaa kesken illan toiseen ravintolaan toiselle puolelle kaupunkia, kohtaa esiintymässä saman bändin, joka oli lavalla siellä, mistä juuri lähdettiin. Jotta pääsee kokeilemaan luistelua, jokainen luistelija tarvitsee oman Octobus-kortin (sillä voi maksaa esim. pysäköintejä ja julkisten kulkuvälineiden matkoja). Tällä kortilla maksetaan luistimien vuokra sekä jäävuoro, mutta sillä ei voi samassa paikassa maksaa pingviiniä (aputuki esim. aloittelijoille)... Pingviini pitää maksaa rahalla :D. Niinpä niin, se on sitä Asian momenttia :). Kävimme myös veneilemässä ja katselemassa vaaleanpunaisia delfiinejä sekä tietysti hämmästelemässä maisemia Peakilta. Upeaa kerrassaan! Kiitos kiitos kiitos kiitos, P, M, S, ja A, että jaksoitte meitä ja saimme luonanne olla! Kyllä se lammasrintaluu maistui myös hyvältä ;).

Olemme saaneet myös kunnian osallistua kiinalaisiin häihin. En ole koskaan ollut juhlissa, joissa olisi vieraita noin 600. T:n kollega meni tosiaan naimisiin ja kutsui kohteliaasti myös meidän perheemme vieraaksi. Itse vihkitilaisuus oli ollut pari viikkoa ennen juhlaa, joten juhlavastaanotto todellakin painottui juhlimiseen. Ruokalajeja riitti sen kahdeksaa sorttia (tosin kaikki lajit eivät meidän nirsojen suomalaisten mieleen olleet :D) sekä viinit, viskit ja teet virtasivat jopa suomalaisesta näkökulmasta katsottuna melkoista vauhtia. Hääparin elämästä katselimme monia kuvasarjoja ja nautimme myös elävästä musiikista. Hienot olivat juhlat, ja uskon, että saimme huudettua nuorelle parille onnea oikein kunnolla. "Yam seng" (kippis) todella raikui useaan kertaan. Ensin koko hääväki huusi (todella huudetaan niin lujaa ja niin pitkään kuin pystytään) yam seng kolme kertaa ja sitten hääpari kiersi jokaisessa pöydässä skoolaamassa ja huutamassa yhdessä vieraiden kanssa. Mitä lujempaa yam seng kuuluu ja mitä pitempään se kestää, sitä enemmän se tuo onnea :). Saimme siis huutaa kurkku suorana!

Ensimmäiset Suomen vieraatkin ovat jo käyneet, ja juttua, touhua, porinaa ja naurua riitti niin maan vimmatusti, ettei sitä olisi malttanut lopettaa lainkaan! Ihanaa, että tulitte! Haikeaa oli teidät päästää pois. Jäähyväisten jättäminen vei kyllä hiljaiseksi, kun konkretisoitui se, että ME todellakin JÄÄMME tänne ja te lähdette... Kun lähes tulkoon tuohon samaan hetkeen saimme kuulla toisia ystäviämme kohdanneesta surusta (Voimia, rakkaat ystävät!), tuntui, ettei tässä ole mitään järkeä :(. Täällä sitä ollaan, kun rakkaat ovat kaukana... Vaikka ikävöintiä tulee aika ajoin varmasti uudestaankin eikä surua pysty ohittamaan, kyllä tämä tästä tokenee. Iloisempaan suuntaan mennään :). Niin sen täytyy olla.

Iloisempaa mieltä saa ainakin siten, että suunnittelee tulevaa. Tulevana viikonloppuna juhlimme isänpäivää karting-ajojen merkeissä. Siellä saavat isukit sekä äiskät ja lapsetkin kokeilla nopeuttaan autojen rateissa. Saas nähdä, miten pärjätään :). Taikashow-konserttia on tulossa myös sekä vierailua Lumut-nimiseen kaupunkiin. Joulukuun alussa suuntaamme Langkawille elämämme ensimmäiselle rantalomalle. Sittenpä onkin jo kohta joulu ja nurkan takana uusi vuosi. Ei kyllä käy aika pitkäksi :).

Ai niin, kuulimme, että kaikki kommentit teksteihin eivät näy. Olemme yrittäneet selvittää syytä, mutta mitään järkevää selitystä ei ole. Mitään esteitä mielestämme ei blogin asetuksissa ole päällä - tarkistettu on. Ehkä se on sitten sitä Malaysian moment - tai Asian moment -kamaa taas kerran... Kommentoikaa ihmeessä edelleen, sillä on mukavaa kuulla myös lukijoillemme heränneitä ajatuksia :).

-E