Voimannäytös

Heippa

Voi kunpa pystyisin, kunpa onnistuisin... Kunpa voisin pitää ikkunaa selällään, että saisin edes yrittää. Olisi NIIN mahtavaa saada vangituksi kuvaan nuo salamat, tuo veden liike, tuo valtava voima, joka taivaalla jyllää! Ei se taida kuitenkaan onnistua...

Olin luullut jo kokeneeni rajuja ukonilmoja, meteliä, välkettä ja vettä, mutta näiden neljän viikon aikana täällä olen saanut muuttaa käsityksiäni ihan täysin. Ukkonen - salamat, jyrinä, satava vesi - on täydellistä luonnonilmiön voimannäytöstä!

On mahtavaa seurata sadepisaroiden tippumista maahan, kun saa itse katsoa niitä ylhäältä alas :). Se onnistuu meiltä ikkunoista (olisipa parveke!), koska talomme on rinteessä ja ikkunat suhteellisen korkealla. Suoraan edessä ei ole naapuritalon seinää, joten meiltä näkee myös aika kauas muille kukkuloille :). Yleensä ukonilmaan liittyy myös tuuli, ja siksi on upeaa, kun näkee sateen liikkuvan sivuttain. Aivan totta - sivuttain :). Suomessa en muistaakseni ole koskaan nähnyt kunnolla salamaa, vain pelkkiä välähdyksiä niistä. Nyt olen nähnyt sen: ison, kirkaan, sahalaitaisen ja piiiiiiiiiiiiiitkäään näkyvillä olevan salaman. Se oli poijjaat ja tyttäret SALAMA. Aivan upea, aivan mahtava!

Kaikista vaikuttavinta on kuitenkin ukkosen jyrinä. Se parhaimmillaan suorastaan räjähtää kuuluville - ihan kuin oikeasti jotain kalliota räjäytettäisiin! Joskus se kuulostaa satojen miljoonien raippojen viiltävältä sivallukselta (en nyt keksi parempaa kuvausta), metalliselta ja ihan hirmuisen sähköiseltä :). Ääni on uskomaton! Aivan uskomaton!

Itsensä tuntee äärettömän pieneksi ja mitättömäksi kaiken tuon voiman keskellä, mutta siitä huolimatta ei pelota. Oikeastaan räiskettä seuraa vain niin haltioituneena, ettei mitään pelkoa edes muista. Luonto näyttää voimansa, ja se vangitsee seuraamaan esitystä sanattomana. Häikäistyneenä :).

Niin kaunista.

-E