Kun viikkokaan ei riitä

Mistä alkaisin, nyt tämän kertomuksen vanhan totuuden...?

Olemme olleet KL:ssä nyt reilun viikon. Monenlaista hämmästystä on tullut jo vastaan, vaikka meitä tosiaankin on prepattu maan meininkiin jo pitkään :). Älkää ymmärtäkö väärin - mitään oikeasti vakavaa ei ole sattunut :)! Semmoista manjana-meininkiä ja suomalaisesta näkökulmasta eriskummallista vaan :).

Jo ennen meidän saapumistamme (eli ennen elokuun 9. päivää) oli juomavesiautomaatin epäkunnosta ilmoitettu näiden laitteiden toimittajalle. Laite toimii muuten, mutta siitä saa vain kuumaa vettä, vaikka siitä pitäisi tulla myös kylmää. Olemme voineet käyttää sitä kuitenkin esimerkiksi murukahvin "keittoon" :). Viime viikolla tilasimme lisää vesigallonoita ja myös itse sanoimme, että laite on rikki ja että haluamme siis sellaisen, jossa on sekä kylmä että kuuma vaihtoehto. Meille sanottiin, että soitamme... (Olisikohan soittoa tullut, ellei T:n työpaikan HR-päällikkö olisi vielä kertaalleen ollut asiasta yhteydessä ko. toimittajaan?) Lopulta puhelu eilen sitten tuli ja meille tuotiin varalaite (kuulemma viikoksi) siksi aikaa, että laitteemme menee huoltoon. Sanonpa vaan, että saas nähdä. Kyseinen laite ei viilennä vettä, vaikka siinä kuinka onkin kolme eri hanaa: kuuma, lämmin ja jokin (eli siis huoneenlämmin). Toimivaa laitetta odotellessa mennään... Kyllähän me ratkiriemukkaina jaksamme roudata juomavesipulloja kaupastakin, vaikka keittiö on lähes täynnä automaattigallonoita :D.

Tässä välissä ehti vuorokausikin vaihtua, sillä minäkin olen omaksunut tämän manjana-tyylin (niin varmaan, ainakaan ihan vielä) :D. Tänään saimme vihdoin tilin pankkiin! Mietitte varmaan, mitä ihmeellistä siinä on. On siinä - erityisesti Malesiassa. Täällä ei saa tiliä avattua, jos ei ole mukana jotain laskua, joka on osoitettu siihen asuntoon, jossa asuu. Jos olisimme tämän tienneet, emme olisi vieneet edellisen asukkaan jäljiltä tulleita laskuja pois, vaan olisimme tietty jättäneet niistä yhden pankkiasioiden helpottamiseksi. Joidenkin tietolähteiden mukaan laskussa pitäisi näkyä myös asukkaan (vuokralaisen) nimi, mutta jotenkin se onnistui riittämään, että siinä oli vain osoite ja asunnon omistajan nimi. Sain neuvoteltua vesilaskun eilen mukaani management officesta, joka siis hoitaa taloyhtiömme asioita täällä. Ai niin, en saanut alkuperäistä laskua, vaikka se kyllä jaetaan meidän postilokeroomme. Sitä ei kuulemma voinut antaa etukäteen. Sain siitä siis vaan kopion! Onnellisena menimme sitten laskukopion, passiemme ja T:n työpaikalta saatujen dokumenttien kanssa pankkiin: jes, vihdoinkin tili auki! Kaikki meni ihan hyvin, vaikkakin virkailija tivasi meiltä jotakin todistusta siitä, missä me Suomessa asumme, mikä siis on Suomessa osoitteemme. "Meillä kyllä Suomessa riittää passi", sanoimme T:n kanssa yhteen ääneen. Passin myöntäneen poliisin paikkakunta ei oikein kelvannut, mutta oli meillä yksi kortti, jossa näkyy englanniksi teksti "place of residence: Oulu". Kortti on Kela-kortti - kuvaton - joka ei taas Suomessa kelpaa viralliseksi henkilötodistukseksi :D. Virkailija otti kopiot korteistamme, ja tilin avaaminen saattoi jatkua. Malesialaisissa henkilöpapereissa näkyy osoite, joten aina kun henkilö muuttaa, kortti pitää päivittää. Isäni totesi Skypen ääressä tähän, että niin siellä maailmalla oppii :).

Yksi asia vielä voisi olla kertomisen arvoinen näin ensimmäisen viikon tapahtumiin. Heti tuloiltanamme (siis viime viikolla) huomasimme, että ammeen tulppa on rikki (se on semmoinen erikoinen mekanismi, jossa tulpan saa ylös pyörittämällä semmoista "kiekkoa"). Eipä noussut tulppa meidän ammeessamme, ei noussut. Siitä sitten ilmoitimme mielestämme jokaisen taiteen säännön mukaan heti seuraavana aamuna. Meille sanottiin, että joku tulee katsomaan ammetta seuraavana päivänä (keskiviikkona) yhdentoista ja kahdentoista välillä. Aamulla soi ovikello 10.45. "Oho! Etuajassa!" Tyyppi katsoi ongelman ja totesi tulevansa neljän jälkeen iltapäivällä uudestaan. Lähdimme altaalle ja puoli kahdeltatoista soittaa HR-päällikkö, että siellä ovenne takana ovat nyt tyypit tulossa korjaamaan tulppaa. "Voisitteko avata oven?" "Ai, hän tulikin jo aikaisemmin kuin iltapäivällä", ajattelimme. Henkilöt olivat ihan toisia, jotka eivät tienneet ensimmäisestä tyypistä mitään. En tiedä, miten homma oli niin mennyt, mutta joka tapauksessa ensin käynyt tyyppi, joka tosiaan tuli sitten samana iltana puoli kuudelta uudestaan, totesi, että saavat ne toiset hoitaa homman loppuun, koska ovat aloittaneet. Toisena tullut porukka sai tulpan irti, joten suihkussa voi taas ammeessakin käydä. Saimme myös sellaisen perinteisen tulpan postilokeroomme tämän viikon maanantaina, mutta vaikka tulpan koko oli tiedossa, ette varmaan ylläty, kun kerron, että se oli liian pieni :). Tulppashow jatkuu siis edelleen.

Mukavaa meillä täällä on ja kaikesta aina oppii. Uitu on paljon, syöty hyvää ruokaa jopa banaaninlehdeltä ja nautittu lämmöstä. Paikallisessa Ikeassakin on vierailtu, ja voitteko kuvitella, T nautti siellä käynnistä :). Ehkä siihen vaikutti se, että kävimme siellä arki-iltana.... Kehhehee :).

Näin se homma etenee!

-E