Vain kerran vuodessa?

Tervehdys!

Milloin viimeksi kuulit jonkun sanovan sinulle "rakas ystävä"? Toivottavasti siitä ei ole kenelläkään kovin kauan aikaa - toivottavasti ei ainakaan vuotta. Vaikka tänään, 14.2., vietetään "virallista" ystävänpäivää, tosiystävyys on ystävyyttä vuoden kaikkina muinakin päivinä (vaikkei ystävä tai ystävään olisikaan joka päivä yhteydessä). Pienillä ja tärkeillä sanoilla voimme vahvistaa ystävyyttämme aina, kun siltä tuntuu. Ei siihen tarvita erillisiä päiviä. Ei niin, mutta eipä siitä ole haittaakaan.

Minusta on hienoa, että ystäville on oma merkkipäivänsä kaikkien muiden juhlapäivien joukossa. Se ei tarkoita sitä, etteikö muistaisi ystävyyttä muina päivinä tai etteikö välittäisi esimerkiksi äideistä ja isistä koskaan muulloin kuin kerran vuodessa. Näihin merkkipäiviin liittyy paljon kaupallisuutta, joka tuntuu hyvin teennäiseltä ja joka pyrkii sumentamaan todellisen tarkoituksen. Onneksi kaupallisuuden voi halutessaan ohittaa. Ajatus ja aitous ovat tärkeintä. Kalenteriin merkitty päivä tarjoaa näinä oravanpyöräaikoina ainakin yhden päivän, jolloin voi luvan kanssa pysähtyä miettimään, mitä ystävät ja ystävyys merkitsevät tai millainen ystävä itse on.

Minä en ole aina hyvä ystävä. Minä en muista tai ehdi ottaa yhteyttä, vaikka haluaisinkin. Minä ajattelen kuitenkin ystäviäni paljon useammin kuin he ehkä uskovatkaan. Minä luotan ystävyyssuhteisiini. Luotan, että vaikka menisi useampikin tovi, juttumme jatkuu edellisestä kerrasta ilman sen kummempaa hössötystä. Minä olen myös vaativa ystävä, minkä läheisimmät ystäväni varmasti tietävät ja ovat saaneet tuntea. Onneksi minä kuitenkin olen niin hurmaava, että vaativat piirteeni jäävät enimmäkseen aurinkoisuuteni varjoon ;).

Erityisesti tänään (sattuneesta syystä) minulla on ikävä kaukana olevia ystäviäni. Voi että kun saisi vaihtaa kuulumisia kunnolla, naamasta naamaan, ilman pelkoa siitä, että kohta kuva häviää tai ääniyhteys katkeaa - tai pahimmassa tapauksessa molemmat. Vaikka nykytekniikka mahdollistaakin yhteydenpidon maailman laidalta toiselle, ei se silti ole sama asia. Me olemme täällä, te siellä ja välissä tuhannet kilometrit.

Tämä ystävänpäivä menee siis erilaisissa merkeissä kuin tavallisesti, mutta me pärjäämme ystävyyden voimalla! Samalla ystävyyden voimalla, mutta myös rakkauden ja yhteenkuuluvuuden voimalla, ovat pärjänneet vanhempanikin, jotka tänään viettävät 40-vuotishääpäiväänsä. Oikein onnellista rubiinihääpäivää, äiti ja isä :)! Oikein ihanaa päivää myös kaikille muille! Olette rakkaita!

-E