Moikka
Se on pian pääsiäinen. Sekin jo! Ei tässä ehdi edes kissaa sanoa, kun päivät kuluvat - onneksi eivät kuitenkaan hukkaan :). Aina on joitakin puuhia ja juttuja, jotka humpsauttavat aamun iltaan ja sitten taas seuraavaan aamuun ja iltaan... Oho - taas meni viikko! Tämäkin viikko (edellisen blogikirjoituksen jälkeen) on kaikesta Suomi-ikävästä huolimatta mennyt nopeasti. Yksi nopeuttaja on tietysti tuleva pääsiäinen, joka lyhentää tätä sekä tulevaa viikkoa ja joka antaa meille tauon arkeen.
Vähän silti tuntuu, että pääsiäinen on jotenkin kaukana. Tokihan se tulee - tuossahan se on jo nurkan takana - mutta mikä minut saa tuntemaan, että sitä ei muka olisikaan? Turhaan minä kyselen, sillä tiedänhän minä syyn. Ei ole tullut laitettua pääsiäistä kotiin sitten yhtään. Ei yhtään. Ei edes sen vertaa, mitä tuli laitettua joulua. Ei ole ensimmäistäkään keltaista kukkaa, ei koristeltuja pajunkissoja eikä P:n tekemiä kartonkitipuja. Ei sitten mitään. En osaa ajatellakaan niitä tänne Malesian kotiin. Ehkä se johtuu osittain siitä, ettei pääsiäinen näy täällä oikein missään. Kaupoissa on hienoja suklaamunapaketteja ja -koreja, ja siinäpä oikeastaan onkin kaikki. Jos joulu näkyi koristeellisina ostoskeskuksien auloina, pääsiäistä pitää etsiä. Sanokaa Malesiaa tuntevat lukijat, jos olen kulkenut silmät kiinni :).
Meidän perheessämme pääsiäistä on odotettu aina: on paremmin aikaa tavata ystäviä, on aikaa vain olla, on aikaa ulkoilla keväisen lämpimässä auringossa... Niin joo, siis Suomessa näin - Malesiassa ei juuri tarvitse erikseen iloita lämpimästä auringosta :). Malesiassa aurinko on ja pysyy oli sitten kevät tai talvi, pääsiäinen tai joulu.
Voinkin oikeastaan sanoa, että pääsiäiseni kuuluu Suomeen, jossa saan seurata luonnon muuttumista ja heräämistä pitkän talven jälkeen. Siellä saan katsoa lumen sulamista ja räystäiltä tippuvan veden valumista. Minun pääsiäiseni on kevään juhlaa, ja se on varmasti myös yksi syy, ettei pääsiäinen tunnu Malesiassa pääsiäiseltä. Ei tunnu, koska täällä ei ole sitä kevättä, joka näkyisi ja tuntuisi luonnossa. Siksi en myöskään osaa pääsiäistä tänne laittaa enkä toisaalta oikein odottaakaan. Niin se on: minun pääsiäiseni on Suomessa. Vaikka se ei olekaan minulle niin uskonnollinen, se on hyvin perinteinen kaikkine pikku juttuineen ja ystäviemme tapaamisineen. En ole mikään mahdoton kodin koristelija, mutta laitan jotain pientä, joka tuo sen juhlan tunnun. Saatan repäistä ja kasvattaa rairuohoa, mutten sitäkään joka vuosi. Saatan kokeilla jotain uutta reseptiä, mutta raikasta rahkaa en jätä ruokapöydästä pois. Mämmiä en itse syö, mutta T:lle ja P:lle varataan yksi rasia. Siis Suomessa.
Totta kai jotkin pienet pääsiäiskoristeet ja tietyt ruuat tekisivät pääsiäistä myös tänne Malesiaan, jos niitä järjestäisi. Nyt tuntuu kuitenkin siltä, että näin on ihan hyvä. Haikeaa on tietysti olla kaukana läheisistämme, mutta eiköhän me tästäkin selvitä :). Tulimme hakemaan Malesiasta erilaisia kokemuksia, ja erilainen pääsiäinen on varmasti yksi niistä. Jotain samaa kuin Suomessa tulee Malesiassa vietetyssä pääsiäisessämme kuitenkin olemaan: suklaamunia syömme varmasti :). Syökää tekin!
Rauhaisaa pääsiäistä, rakkaat!
-E
Vähän silti tuntuu, että pääsiäinen on jotenkin kaukana. Tokihan se tulee - tuossahan se on jo nurkan takana - mutta mikä minut saa tuntemaan, että sitä ei muka olisikaan? Turhaan minä kyselen, sillä tiedänhän minä syyn. Ei ole tullut laitettua pääsiäistä kotiin sitten yhtään. Ei yhtään. Ei edes sen vertaa, mitä tuli laitettua joulua. Ei ole ensimmäistäkään keltaista kukkaa, ei koristeltuja pajunkissoja eikä P:n tekemiä kartonkitipuja. Ei sitten mitään. En osaa ajatellakaan niitä tänne Malesian kotiin. Ehkä se johtuu osittain siitä, ettei pääsiäinen näy täällä oikein missään. Kaupoissa on hienoja suklaamunapaketteja ja -koreja, ja siinäpä oikeastaan onkin kaikki. Jos joulu näkyi koristeellisina ostoskeskuksien auloina, pääsiäistä pitää etsiä. Sanokaa Malesiaa tuntevat lukijat, jos olen kulkenut silmät kiinni :).
Meidän perheessämme pääsiäistä on odotettu aina: on paremmin aikaa tavata ystäviä, on aikaa vain olla, on aikaa ulkoilla keväisen lämpimässä auringossa... Niin joo, siis Suomessa näin - Malesiassa ei juuri tarvitse erikseen iloita lämpimästä auringosta :). Malesiassa aurinko on ja pysyy oli sitten kevät tai talvi, pääsiäinen tai joulu.
Voinkin oikeastaan sanoa, että pääsiäiseni kuuluu Suomeen, jossa saan seurata luonnon muuttumista ja heräämistä pitkän talven jälkeen. Siellä saan katsoa lumen sulamista ja räystäiltä tippuvan veden valumista. Minun pääsiäiseni on kevään juhlaa, ja se on varmasti myös yksi syy, ettei pääsiäinen tunnu Malesiassa pääsiäiseltä. Ei tunnu, koska täällä ei ole sitä kevättä, joka näkyisi ja tuntuisi luonnossa. Siksi en myöskään osaa pääsiäistä tänne laittaa enkä toisaalta oikein odottaakaan. Niin se on: minun pääsiäiseni on Suomessa. Vaikka se ei olekaan minulle niin uskonnollinen, se on hyvin perinteinen kaikkine pikku juttuineen ja ystäviemme tapaamisineen. En ole mikään mahdoton kodin koristelija, mutta laitan jotain pientä, joka tuo sen juhlan tunnun. Saatan repäistä ja kasvattaa rairuohoa, mutten sitäkään joka vuosi. Saatan kokeilla jotain uutta reseptiä, mutta raikasta rahkaa en jätä ruokapöydästä pois. Mämmiä en itse syö, mutta T:lle ja P:lle varataan yksi rasia. Siis Suomessa.
Totta kai jotkin pienet pääsiäiskoristeet ja tietyt ruuat tekisivät pääsiäistä myös tänne Malesiaan, jos niitä järjestäisi. Nyt tuntuu kuitenkin siltä, että näin on ihan hyvä. Haikeaa on tietysti olla kaukana läheisistämme, mutta eiköhän me tästäkin selvitä :). Tulimme hakemaan Malesiasta erilaisia kokemuksia, ja erilainen pääsiäinen on varmasti yksi niistä. Jotain samaa kuin Suomessa tulee Malesiassa vietetyssä pääsiäisessämme kuitenkin olemaan: suklaamunia syömme varmasti :). Syökää tekin!
Rauhaisaa pääsiäistä, rakkaat!
-E
Niin totta ja totta ihan kaikkien juhlien kohdalla. Kyllä suomalainen vaan elää niin voimakkaasti vuodenaikojen mukaan. Joulu ei ole oikea joulu, kun ei ole kylmä ja pimeää, juhannus ei ole juhannus, kun ei ole yöllä valoisaa ja sitä paitsi on liian lämmintä, kyllä perinteisesti vähintään kokon sytyttämisen aikaan haetaan toppatakkia päälle. Me varmaan unohdettiin edes mainita lapsille, että oli btw pääsiäinen.
VastaaPoistaTaru