Ramppikuumetta

No niin! Tänä aamuna se iski - ihan järkyttävä ramppikuume... Mistä se just nyt tuli? Ei harmainta haisuakaan :). APUVA!

Olen aina hyvä neuvomaan muita, että esimerkiksi hengitä syvään, ota rauhallisesti ja kyllä kaikki järjestyy, mutta itte oon sitten tosi huono noudattamaan niitä samoja neuvoja :). Toisaalta tällainen toiminta on vissiin aika tavallista! Siis se, ettei osaa omia neuvojaan noudattaa. Lupaan, että yritän vahvasti!

Asioiden etenemisrintamallakin tapahtuu, mikä varmaan on yksi ramppikuumeen aiheuttaja kaikkine konkretisoituneine tapahtumineen. Tulevan asuntomme remontti on alkanut - hyvä niin! On sentään mahdollista, että se ehtii valmistuakin ennen saapumistamme. Kulunut viikko on myös ollut yhtä byrokratian kanssa painimista. Siitä voisi kirjoittaa loputtomiin, mutta mainittakoon muun muassa nämä: poitsu tarvitsi oman virkatodistuksen, joten olimmepa sitten kolmatta kertaa yhteydessä kirkkoherranvirastoon. Virkatodistukset, passikopiot jne. on sitten todistettu virallisiksi notaarilla, ulkoasiainministeriössä sekä Malesian suurlähetystössä (ja tässä järjestyksessä). Meidän EI sentään tarvinnut itse matkustaa Helsinkiin ko. paikkoihin... Nyt on sitten leimoja papereissa niin että tuntuu! Ja ovat virallisia :D.

Päivämäärien kanssa on luonnollisesti myös oltava tarkkana. Viranomaisethan eivät voi soittaa ja kysyä, olisiko päivämäärässä mahdollisesti tullut virhe, vaan postittavat pokkana uudet kaavakkeet kysymättä mitään. "Teidän on haettava päätöstä eri kaavakkeella, koska ulkomailla oleskelunne kestää yli vuoden (1 päivä)." Juu oma mokahan se oli, mutta onko niin vaikeaa kysyä? Uudet paperit on nyt jätetty. Päivämäärä vaihdettiin ja päätöstä haettiin tismalleen samalla kaavakkeella kuin aikaisemmin. Kuulostellaan nyt, mitä tapahtuu :).

Aamukampa on vielä aloittamatta, mutta ehkä nyt olisi jo aika. Vähhiin käy joka tapauksessa...

-E