Vielä täällä ollaan, mutta kohta kaikki alkaa olla tässä

Heippa kaikille!

Tässä sitä nyt ollaan: viikko ja pari päivää Malesiaa jäljellä, ja sitten koittaa jälleen Suomi-aika. Kun nyt peilaan kuukausia taaksepäin, voin vain todeta, että meillä on ollut täällä ihan äärettömän mahtavaa. Olen aikaisemminkin kirjoittanut, että arki on arkea Malesiassakin eikä tämä elo aina niin herkkua ole ollut erilaisten kulttuurikäytäntöjen vuoksi, mutta kaikesta huolimatta en vaihtaisi mitään pois. Olen niin onnellinen, että tartuimme tilaisuuteen ja lähdimme tänne maailman ääriin. Koko juttu (sanon nyt juttu, sillä en keksi mitään kuvaamampaa ilmaisua) on ollut kasvattava, avartava, opettava sekä valaiseva, ja ennen kaikkea se on auttanut meitä katsomaan kotimaatamme uusin silmin. Mitä meille tarkoittaa Suomi ja suomalaisuus? Mitä me haluamme jälkikasvullemme opettaa ja antaa takataskuun? Mitä haluamme tehdä ehkä toisin kuin aikaisemmin ajattelimme? En nyt listaa erikseen niitä tähän, vaan näkykööt ajatuksemme jatkossa - vaikka rivien välissä - toiminnassamme :) (ja jokainen varmasti odottaa tämän jälkeen ihan suunnattoman suuria mullistuksia - ehkei nyt sentään :D).

Listasin tuossa jokin aika sitten asioita, joita aioimme vielä Malesiassa ollessamme tehdä, ja kaikki listan asiat on tehty. Siinä ei ollut mainintaa reissustamme Kota Kinabaluun, mutta sekin on tehty. Voi sentään, että matka oli mahtava isolla ämmällä! Löhösimme, luimme, uimme, snorklasimme (P ja T, minä en tohtinut), söimme (liikaa) ja nautimme. Olimme kyllä todellisessa paratiisissa. P sai olla vielä lastenklubin järjestämässä valoseremoniassa sekä soturina että prinssinä. Ihana oli lomamme.

Illankajoa parvekkeeltamme

Soturi toimissaan :)

Prinssi elementissään!

Snorklailijat

Tältä parvekenäkymämme näytti päivänvalossa! Tahtoo takaisin :)

Kota Kinabalussa koimme siis aivan paratiisimaisia hetkiä, ja jos koskaan mielimme sinne takaisin, menemme mitä todennäköisimmin samaan hotelliin. Upeaa oli kaikki :).

Melko pian lomamme jälkeen äitini saapui vierailulle. Mummu oli kovin tohkeissaan koko sen ajan, kun teki päätöksen, että lähtee reissuun yksin. Tohkeilua riitti koko täällä olemisen ajan ja on kuuleman mukaan riittänyt vielä matkan jälkeenkin. Hieno homma! Saa hehkuttaa! Olihan tuo aika tempaus! Lieneekö mummu muistanut kertoa vaarille P:n kysymystä "Pyöriikö mummulla nyt silmät päässä?", johon tuli melko naurunpyrskähdyksiä sisältävä vastaus. Varmasti pyörivät silmien lisäksi myös lentosukat, sillä olihan matka äidilleni elämyksien arvoinen. Niin kuin kaikille meille muillekin. Mukavaa, äiti, että olit täällä!

Teimme päiväreissun Melakaan äitini täällä ollessa, ja täytyy kyllä sanoa, että näkemisen arvoinen paikka on! Minä päästelin Myvillä matkan molempiin suuntiin tuntien välillä melkoista painoa kaasujalassa, mutta kivaa oli ja kuskille kiitokset ;). Olisin voinut viipyä Melakassa pitempäänkin.

Melakan maisemia chinatownissa...

...kuin myös :). Hieman poikkeaa Kuala Lumpurista.

Kulunut viikko on mennyt enemmän ja vähemmän pakkaillessa. Rapiat 75 kg meillä tulee roinaa matkalaukkujen lisäksi, joten emme me mitenkään paljon ole hamstranneet. Tavaroita on hujan hajan joka puolella, ja siitä syystä itselläni on tuntunut, että täällä kotona ei huvita kovin paljon olla. Toki kuitenkin olen ollut - onhan pitänyt pakata ja listata, mitä kaikkea meillä nyt onkaan hankittuna ja mitä kaikkea otamme mukaan. SUURI kiitos yläkerran ystävillemme T:lle ja V:lle perheineen, että P on saanut leikkiä lastenne kanssa. Minä olen saanut hommia eteenpäin. Ikävä tulee varmasti olemaan suuri!

Eipä tässä enää paljon ehdi touhuamaan. Harmittaa kyllä, että T:n pitää olla vielä töissä. Toisaalta on extraihanaa, että hän saa olla sitten Suomessa lomalla. Sielläkin on monenmoista askaretta luonnollisesti tiedossa, joten säästämme päiviä koti-Suomeen. Niin se kuitenkin on, että Malesia alkaa olla vähitellen Mustosten kohdalla taputeltu. Olemme valmiita tulemaan kotiin!

Esimakua kotoiseen Pohjolaan kävimme hakemassa tänään, kun vierailimme aamulla Snowalkissa. Oli siellä kyllä h*******n kylmä, mutta sitäkin enemmän hauskaa!!!

Talvitakit saimme lainaan :)

Joulupukkikin suhahti ohi!

I-Cityn Snowalkissa oli oikeasti vain -5 astetta, VAIN -5 astetta!!! Hurjan kylmältä se tuntui, kun siihen lämpötilaan meni vuoden kesän jälkeen ihan "kylmiltään" :). Voi sentään!

Mustoset eivät vielä hiljene - ehkä me jopa jatkamme kuulumisiamme Suomesta käsin. Eihän sitä koskaan tiedä :). Mukavaa alkavaa viikkoa!

-E