lauantai 26. maaliskuuta 2011

Riemulla ei ole rajoja :)

Mukavaa lauantaita!

Viikko on taas vierähtänyt sitten viimeisen blogikirjoituksen, eikä ajankulun perässä ole tahtonut kunnolla pysyä. Tuskinpa yllätyitte ;). T leukaili, että blogimme tasoa pitäisi laskea, ja osaltaan siinä pilke silmäkulmassa onnistuikin. Hauskaa ovat välillä toisenlaisetkin näkökulmat, etteivät tekstit käy liian yksipuolisiksi. Kannan nyt omalta osaltani korteni kekoon ja kirjoittelen, mitä hoksaan. Kertokaa sitten, mille tasolle blogimme taas asettuu :).

Meillä on nyt tosiaan hulinaa täällä - ihanaa hulinaa! Naapurimme ovat kyläilemässä vähän pitemmän matkan päästä. Jep jep, Suomesta! Kyllä on P ollut riemuissaan, koska on saanut kaverinsa "seinän" takaa paikalle. Eipä sillä, että L tai J olisi ollut vähemmän riemuissaan. Ei, ei - kyllä riemuilu on ollut molemminpuolista - itse asiassa kaikkienpuolista. Ihan yhtä lailla olemme kaikki, sekä aikuiset että lapset, riemuinneet todella paljon.

Lasten riemulla ei tunnu olevan mitään rajaa, sillä älämölö ja mekkala kaikkine nauruineen sekä kikatuksineen ovat välillä niin mahdottomia (niinhän se on aikuistenkin kesken, kun tapaa pitkän tauon jälkeen), että aikuisten on oltava tuhmia ja kiellettävä sitä ja kiellettävä tätä. Vai mitä sanotte muun muassa päähänpistosta leikkiä hippasta ostarilla siten, että ostari raikaa ja muut asiakkaat väistelevät temmeltäviä lapsukaisia? Niin, pakko on välillä kieltää, vaikkei aina hentoisikaan tuiketta silmästä sammuttaa ja vaikka lapsemme eivät suinkaan ole ainoita, jotka temmeltävät. Kaikki lapset temmeltävät :). Kerran P oikein totesi yhdessä valtavassa aulassa, että jee, tässä on tilaa juosta. Mitäpä siihen enää sitten lisäisi :)?

Vaikka välillä pitää torua oikein urakalla ja rajoittaa riemua, kaikista parasta on kuitenkin se, kun saa antaa kiitosta hienosta käytöksestä ja saa samalla kuulla lastenkin tiedostamat totuudet heidän suustaan. Tulimme äsken syömästä thaimaalaisesta ravintolasta, jossa kaikki sujui oikein mallikkaasti. Kun kehuimme lapsia, joukon nuorimmainen totesi silmät kirkkaina: "Niin, nyt ei olla yhtään riehuttu!" Hyvä madamoiselle J!

Riemua riittää onneksi vielä monta päivää, ja kaverukset saavat olla tohkeissaan. Huomenna onkin tarkoitus lähteä kokeilemaan riemun rajoja Chinatowniin. Uskotteko, jos sanon, että riemua riittää?

-E


1 kommentti:

  1. Juu juu hyvällä tasolla on. ;) T voi sitten taas laskea tasoa ku siltä tuntuu, hih..

    VastaaPoista