Kun kerran on mahdollisuus

Morjens

Tsädää, E on tällä taas kirjoittelemassa! On mukava mieli - monestakin syystä :). Tehän tiedätte, että olemme T:n kanssa enemmän ja vähemmän hurahtaneet eri liikuntamuotoihin ja -lajeihin, mutta terveellä, ei yliampuvalla tavalla. Aina ei jaksa lähteä liikkumaan, ja se on täysin mahtavaa sekin. Välillä iskee kuitenkin päälle tunne, että nyt yksinkertaisesti on mentävä! Sitten mennään, ja voi että sitä hyvää oloa taas treenin jälkeen :). Jääkiekkoon painottuva penkkiurheilumme on täällä jäänyt valitettavasti vähemmälle, mutta muita lajeja olemme yrittäneet pitää yllä. Iloista on ollut huomata, että myös P on omaksunut erilaisia liikunnallisia harrastuksia ja oppinut muun muassa ottamaan hurjan kovat vauhdit keinussa :). Kun antaa mahdollisuuden, ehkä sillä esimerkillä tosiaan on jotakin merkitystä!

Vauhdin hurmaa!

Mistä tämä mukava mieli nyt sitten johtuu? Viime viikolla salillamme oli päivä, jolloin ystävä sai osallistua ilmaiseksi haluamalleen tunnille tai mennä esimerkiksi kuntosalin puolelle treenaamaan. Houkuttelin yhden ystäväni mukaan bodycombat-tunnille, ja hän innostui niin kovasti, että liittyi salille jäseneksi. J kertoi, että hän on aina halunnut kokeilla vastaavantyylisiä lajeja, muttei ole saanut aikaiseksi. Nyt tuli mahdollisuus tilanne muuttaa, ja hän oli todella iloinen. Niin olen minäkin :). Olemme tehneet vastaavan tempun aikaisemmin joillekin muille ystävillemme, eivätkä hekään ole meitä raastupaan vetäneet :). Hyvä mieli tuottaa lisää hyvää mieltä, ja hyvä mieli seuraa usein hyvää oloa! Näinhän se on.

Hyvä mieli tulee tietysti monesta muustakin asiasta kuin liikunnasta. Meistä on tullut täällä kunnon nautiskelijoita :). Minusta meillä on siihen nyt täysi oikeus. Kun on saanut mahdollisuuden (ja uskaltanut siihen tarttua) lähteä kokemaan erilaisia asioita, jotka ovat tavallisesti melkein kokonaan tavoittamattomissa, miksi niistä ei sitten myös nauttisi? Miksi murehtisi liikaa huomisesta? Meillä on nyt mahdollisuus loikoilla niin paljon kuin ikinä ehdimme. Meillä - okei minulla - on mahdollisuus käydä manikyyreissä ja pedikyyreissä niin usein kuin vain kehtaan. Joku voi tietysti ajatella, että vähemmälläkin löhöilyllä ja humpsuttelulla pärjäisi, ja niin varmasti tekisikin, mutta meillä on nyt mahdollisuus. Meillä on nyt mahdollisuus tehdä monia asioita, joista Suomessa voi vain haaveilla. Niin moni asia on Suomessa kalliimpaa tai muuten vain mahdotonta. Vaikka sanotaan, ettei koskaan saa sanoa ei koskaan, nyt tohtisin sen kuitenkin tehdä: Koskaan emme tule Suomessa syömään niin paljon ravintoloissa kuin täällä. Koskaan emme tule Suomessa saamaan yhtäjaksoisesti niin paljon aurinkoa kuin täällä. Koskaan emme tule Suomessa käymään niin usein hieronnoissa kuin täällä. Koskaan emme tule Suomessa kuulemaan ventovieraiden toivottavan hyvää huomenta tai näkemään ventovieraiden hymyilevän niin paljon kuin täällä. Emme koskaan.

Ei elämä aina helppoa ole, arki on täälläkin arkea ja moni asia vastustaa niin, että tekisi mieli kiljua. Näitä kaikkia hienoja sekä vähemmän hienoja tapahtumia muistelemme ja kaipaamme Suomeen palattuamme - aivan kuten välillä kaipaamme täällä Suomea ja kaikkea Suomessa olevaa. Nyt me olemme kuitenkin vielä täällä ja "elämme herroiksi" hymyssä suin - pilke silmäkulmassa ;). Emmekö saakin tehdä niin?

Koska kerran on mahdollisuus.

-E