Mitä tänään tehtäisiin?

Moi (ja oho - saman viikon aikana toistamiseen tulossa tekstiä)!

Usein minulta kysytään, mitä minä oikein päivisin teen, kun minulla on sitä kuuluisaa omaa aikaa. Luonnollisesti kulutan päiväni niissä paljon puhutuissa manikyyreissä tai jumpissa tai löhöilen allasalueella :). Jep jep! Selvähän on, että nuo ovat sitä omaa aikaa, mutta totuuden nimessä on kerrottava, ettei niihin aina aika riitä. "Ai, no miten niin?" kysyy jo moni ja naurahtaa epäuskoisena, kun kerron, että kävin esimerkiksi kaupassa. "Että mitä häh?!" Juu'u, kaupassa käyntiin voi vierähtää helposti koko oma aika. Hyvänä esimerkkinä toimii myös tämä (vielä kuluva) päivä, jolloin päivystin kuivausrumpua ja postitin postipaketin. Jännittävää!

Aamu sujui tavalliseen tapaan: herätys, vaatteet, aamupala, T:n ja P:n kuskailut. Kotona olin vähän puoli yhdeksän jälkeen. Join kupposen kahvia sekä katselin sähköpostit ja uutisotsikot läpi (juu omaa aikaa on tämäkin). Mihin aikaan sen uuden kuivausrummun pitkään tulla? Kello 13 - 14. Tässä vaiheessa kello oli jotain vartin yli yhdeksän. Tuumiskelin, että minähän ehdin käydä lähettämässä A:n paketin, jota hän varmasti jo malttamattomana odottaa. On tietysti hyvä huomata, että minulla ei ollut valmiina pakettia, johon olisin voinut lähteyksen laittaa. "Ei se mitään, ostan postista."

Pääsin postiin, jossa oli jo kova tohina päällä. Joku asiakas liimailee postimerkkejä kuoriin, jotkut asiakkaat istuvat ja odottavat vuoroaan tiskille ja jotkut seisoskelevat muuten vain tärkeän näköisinä. E, ota jonotusnumero! Voi ei, taas näitä - kaikki vaihtoehdot ämpäläpämpäläksi. Valitsen summassa jonkin. Ainakin 20 asiakasta on vuorossa ennen minua. Istahdan ja alan katsella tarkemmin tiskien yläpuolella olevia tekstejä. Enkkua ja ämpälää on sekaisin ja vierekkäin. Miksihän kukaan ei ole tuolla yhdellä tiskillä? Itse asiassa monilla asiakkailla on lasku kädessään. Ne ovat sähkö- tai kaasulaskuja. (Muistattehan, että kaikkia laskuja ei voi täällä maksaa verkkopankin kautta, vaan ne pitää maksaa esimerkiksi postissa.). Katselen vielä hetken, eikä kukaan ole vieläkään mennyt sille yhdelle vapaalle tiskille. Ajattelin, että voin kysyä, saisinko jo valmiiksi paketin, jotta voisin odotellessani kirjoittaa osoitetiedot ynnä muut valmiiksi. "Ei meillä ole paketteja", tiskiltä kuuluu. "Teilläkö ei ole mitään, mihin voisin laittaa tämän sisällön?" "Ei. Voit yrittää ostaa (epämääräinen paikka, en saanut selvää)." "Ookkei, ja sitten tulen tänne takaisin lähettämään paketin?" "Kyllä!"

Ei muuta kuin postista ulos. No mitä minä nyt teen? Mikään sellainen paikka, josta voisi jonkin laatikon ostaa, ei ole vielä auki. Päätän ajaa siihen toimipisteeseen (se on ilmeisesti jokin lajittelupiste), jonne meille itsellemme tulevat paketit saapuvat. Koko paikkaa ei ollut enää... Ei voi olla totta! Tämmöinen operaatio yhdestä postipaketista. Malaysian moment iski jälleen. Päätin siirtää paketin lähettämisen toiseen päivään, sillä lounasnälkä ilmoitteli jo itsestään ja minun piti ehtiä kotiin kuivausrumpua vastaan. Annettu kelloaikahan ei takaa mitään, kuten olemme aikaisemminkin todenneet.

Kotiin päästyäni huomasin, että P:n uusien kenkien laatikko oli vielä viemättä roskiin. JEE! Tuostahan saa tekaistua postitettavan version. Heitin kamat sisään, vuorasin laatikon ympäri ämpäri teipillä ja lopuksi paketoin sen kauniisti joulupaperiin :). Vastaanottajan osoitelappu päälle (unohtamatta lähettäjää) ja jippii, paketti on lähettämistä vaille valmis. Nyt sitä lounasta! Itsetehty pizza maistuu vaihteluksi todella hyvältä, ja mikäs tässä, kun ei ole kiire mihinkään. Ehdin hyvin syödä ennen kuivausrumputyyppejä... T:ltä tulee viesti: "Pysy kotona. Kuivausrumpu tuleekin jo nyt, 15 minuutin päästä." Se tuli kaksi tuntia etuajassa.

Lopulta päätin lähteä kokeilemaan uudestaan onneani paketin kanssa, koska iltapäivään tulikin yllättävä lisäaika. Juhannus, joulu ja uusi vuosi sattuivat yhtä aikaa, sillä sain melko heti parkkipaikan. Postissa oli taas ruuhkaa, ja otin kuuliaisena (taas) jonotusnumeron ymmärtämättä edelleenkään, mihin jonoon. Sillä yhdellä tiskillä, joka aamulla oli vapaana, oli asiakas. Venytin sen verran kaulaani, että näin hänen lähettävän pakettia. Jes! Ilmeisestikin tällä luukulla asioidaan postilähetysten kanssa ja muut ovat esimerkiksi laskujen maksamista varten. Pääsin seuraavana vuoroon, ja paketti on laitettu liikkeelle. Ajoin tyytyväisenä takaisin kotiin. Minulla on vielä tunti omaa aikaa, ennen kuin pitää lähteä hakemaan P. Mitä tekisin?

Lopulta otin kupin kahvia ja tuumiskelin, että tästähän voisi kirjoittaa. Tunti on mennyt. P odottaa.

Että tämmöinen oli tämä oma aikani tänään. Mukavaa torstaita!

-E