Se on huomenna tammikuun viimeinen päivä. Ei uskoisi! Kohta meilläkin tulee puoli vuotta täyteen ulkosuomalaisena. Mihin aika menee? Päivät ja viikot juoksevat semmoista kyytiä, ettei ihan oikeasti (T sanoo tähän, että aikuisten oikeasti :D) taas käsitä ollenkaan :). Jos mietin esimerkiksi kulunutta kuukauttakin, ihan hujaus se on ollut. Ihan hujaus!
Veljeni pakkailee tuossa kamppeitaan, sillä hänen kuukauden lomansa on päättymässä. Kotimatka alkaa tänä iltana. Sehän oli melkein eilen, kun haimme J:n lentokentältä, ja kohta pitää taas olla viemässä häntä kentälle. Ehkä nopeasti mennyt aika kertoo siitäkin, että olemme viihtyneet koko tähänastisen komennuksen ajan todella hyvin. Siihen on varmasti auttanut myös se, että on ollut kyläilijöitä, ja mikä parasta, kevään kuluessa saamme nauttia ystävien seurasta vielä lisää. Ihanaa!
Ajankulu on noussut muutenkin tässä esiin, sillä P on ilmoitettu esikouluun. Meidän pikkuisemme ei olekaan enää ihan niin pikkuinen. Uskotteko, etten käsitä :)? Väkisin tulee välillä tunne, että haluaa juosta aikaa vastaan ja reissata siellä ja täällä ja tuolla, jotta ehtisi ottaa vielä enemmän tästä kokemuksesta irti ja tarjota juniorillekin enemmän muistettavaa ennen kuin esikoulu- ja yleensäkin koulutaival alkaa. Mutta sitten muistaa, että liika on liikaa. Vaikka aika ei kuljekaan hitaasti, se on kuitenkin rajallinen ja mieluummin sen käyttää harkiten kuin hötkyillen :). Kyllä me kuitenkin täällä ollessamme vielä jossakin reissaamme - kun vain saisimme päätettyä, missä. Kiinnostavia paikkoja on niin paljon. Onneksi ei ole kiire, vaan saamme rauhassa miettiä, mille alamme :).
On oikeastaan aika kiva juttu, että tällä hetkellä ei ole mihinkään pakko. Minulla on kaikki, mitä olen odottanut. Minulla on kaikki, mitä tarvitsen. Aikakaan ei matele :). Aika on oikeastaan aika sopiva!
-E
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti