Ehkä juuri nämä kaikki sattumukset tuovat myös vahvistusta, että olemme tehneet oikean päätöksen. Olemme toki jo aikaisemminkin ajatelleet ja eläneet niin, että elämä pitää elää nyt eikä tulevaisuudessa tai menneisyydessä. Pitää uskaltaa heittäytyä hetkeen. Nyt meillä on taas yksi mahdollisuus todistaa se myös itsellemme :). Minä, joskus voisin sanoa jopa maailman pedanttisin ihminen, olen oppinut ottamaan jo jonkin verran beibi stepsejä kohti lunkimpaa. Miksen siis tohtisi ottaa jo vähän isompiakin? Sitä tämä varmasti onkin. Oikeastaan olen itsestäni melkoisen ylpeä - positiivisesti.
Kohtaamme varmasti kiinnostavia haasteita (en sano hankaluuksia, vaikeuksia tai ongelmia, sillä niissä on heti semmoinen negatiivinen sävy ja opettajana tiedän, että ajattelemattomalla sanavalinnallakin voi jo latistaa monta hyvää oppimistilannetta), mutta minä luotan ja uskon meihin, meidän perheeseemme. Tulee mitä tulee, me selvitämme ne yhdessä! Meillä on hyvät siteet toisiimme, vahva rakkaus ja tahto mukanamme :). Hyvät eväät reppuun siis! Tiedämme, ettei kaikki todellakaan tule olemaan pelkkää ruusua. Uskon, että tämän tiedostaminenkin jo auttaa tulevina hetkinä :). Heittäytymistähän tämä on, mutta myös seikkailua kerrassaan!
Tästä tulikin nyt näköjään tämmöinen teksti :). No joo, eilen saimme T:n kanssa vähän lavantautia ja japanin aivotulehdusta. Tänään on sitten poitsun vuoro. Kyllä on tautista sakkia :D!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti